Haa, mikä vapaus!

Mannan pinnasängyn reuna on laskettu alas: hän alkaa olla siinä vaiheessa, että kiipeillessään saattaa pudota. Laita on nyt mukavan alhaalla, mutta kuitenkin sellaisella korkeudella, ettei nukkuja voi pudota sängystä. Manna ei ihan vielä pääse sujuvasti sieltä pois, koska jalan ja maan väliin jää edelleen paljon tyhjää. Sen sijaan olemme laittaneet sängyn viereen tuolin, jonka kautta hän pääsee helposti pois. Sängyn vieressä on varmuuden vuoksi myös patja, jos Manna sattuukin ihan tosissaan yrittämään suoraan laidan yli.

Laita on ollut alhaalla viime perjantaista alkaen ja vielä kaikki on sujunut hyvin. Aluksi Manna ei äkännyt, että täältähän pääsee itse pois, mutta sitten alkoi lyyti kirjoittaa. Tosi hassu tunne kun tyttö köpsyttelee aamulla huoneestaan meidän makkariin. En vielä oikein edes ymmärrä, miten monessa asiassa lapsi jo on omatoiminen.

Myöskin nukkumaan meno on sujunut hyvin: toistaiseksi vain pari kertaa tytön ollessa todella riehakkaalla tuulella meidän on ollut pakko ottaa tuoli pois, jotta hän ei könyäisi jatkuvasti olohuoneeseen riemuvoittoisine ilmeineen. Tuolin poistamisen jälkeen hän on sitten jäänyt sänkyyn kiltisti.

Jossain vaiheessa alkaa varmasti se vaihe, jolloin Manna alkaa tulla luoksemme yöllä.