Taas pyörän kyydissä

Menimme tänään pyörällä puistoon. Mielenkiinnolla odotin, riittikö aikaisempi ajelukerta karistamaan Mannan kypäräinhon. Pyöräkellarissa tyttö meni istuimeen ilman minkään näköistä vastalausetta ja kypärä meni päähän mukisematta. Kun pääsimme vauhtiin, alkoi Manna välittömästi hykerrellä ääneen, taputella minua selkään ja huudella "huiiiiiiii." Matkan varrella minulle esiteltiin ohitse vilistäviä asioita isoista puista koiriin ja vastaan tuleviin ihmisiin. Ihan mahtavaa! Nyt tekee mieli mennä joka paikkaan polkupyörällä.

I want to ride my bicycle...

Vihdoinkin se mitä olen odottanut: pääsin Mannan kanssa pyöräilemään! Kävimme perjantaina hankkimassa typsylle istuimen ja pyöräilykypärän, joten sitten ei kun menoksi ja nautiskelemaan!

Kypärän hankkiminen tuon ikäiselle on oma taiteenlajinsa. Tarjontaa ja hintatasoa on onneksi aika laidasta laitaan (noin yhdeksästä 50 euroon), mutta kyllä minusta on kiva että hyvän istuvuuden ja sopivan hinnan lisäksi se myös näyttää päässä kivalta (jännä piirre hieman turhamaiselta visualistilta :). Jos olisin saanut valita, olisi Mannalle hankittu yhdestä urheilukapuasta ihan valkoinen myös pyöräilyyn soveltuva skeittikypärä, mutta ne olivat vielä liian isoja. Yhdessä oli kyllä kokoja ja pinta tehty jopa humoristisesti vesimelonin kuoren näköiseksi, mutta liian suolaisen hinnan vuoksi jouduin luopumaan ajatuksesta kuskata tarakalla melonipäistä lasta. Päädyimme sitten ostamaan kypärän eräästä toisesta urheilukaupasta. Se istui hyvin, oli kivan mallinen ja pintakuviona hauska sarjakuvamainen lintuaihe. Clas Ohlsonilta löysimme sopivan istuimen.

Istuin on hyvän mallinen.

Tänään pääsimme sitten testiajelulle. Alku meni vähän temppuiluksi kun Manna ei olisi halunnut mennä istuimeen, mutta kun hetken yhdessä tutkittiin kapinetta pyörän vieressä, siinä istuminen alkoi kiinnostaa. Sitten tuli kypärän vuoro. Pari päivää sitten monien kypärien sovittelu (no ei niitä kyllä oikeasti ollut kuin ehkä neljä) eri kaupoissa alkoi tympiä pientä pyöriäistä ja nyt hän selvästi vieläkin muisti tämän inhottavan tapahtuman. Mutta pieni harhautus "hei kato näitä äitin avaimia! Onpa ne hienot" ja kypärän päähän laittaminen luisti kuin suksi helmikuisella ladulla. Leukahihnan kiinnitys aiheutti pienen vastalauseen, mutta kriisi oli hetkessä ohi kun pääsimme lähtemään pyöräkellarista.

Vähän jänskättää, mutta silti irtoaa jo pientä hymyä. Kohta mennäääääään!

Loppu sujui kuin tanssi. Mies teki meidän kanssa lenkin rullaluistimilla ja me viiletimme vieressä pyörällä. Meitä ei yllättänyt, että vauhtimimmi-Manna nautti täysillä pyöräkyydistä. Tämän takia kannatti laittaa se typerä potta päähän! Matkan aikana tarakalta kuului vähän väliä "huiiiiiiii", valtaisaa höpötystä ja "lauleskelua."

Hahaa, nyt me pääsemme pitemmänkin matkan päässä oleviin puistoihin ihan sekunnissa kun äiti sotkee gebardimaisella nopeudellaan läpi pitäjän (ja perillä ui hiessä. :)

Ostoksia

Löysin kirppikseltä Mannalle eurolla ihastuttavan perinteisen virkatun kesähatun. Sen valkoinen väri on kermaisen pehmeä. Katsoin sitä ostaessani, että se saattaa olla sopiva vasta ensi kesänä, mutta se olikin jo nyt ihan hyvän kokoinen. Kasvuvaraa siinä kyllä on, joten ensi kesänä se voi olla vieläkin parempi. Kuten muistakin hatuista, on Manna tästäkin hyvin tohkeissaan. Se päässä kuljeskellaan ympäriinsä, otetaan pois ja laitetaan sitten taas päähän.

Mannan näköinen kirppislöytö.

Olen ollut niin tyytyväinen viime lokakuussa kuvauspalkkioiksi saatuihin Beibamboon bodyyn ja housuihin (jotka ovat muuten vieläkin sopivat, eli ne ovat todellakin pitkäikäisiä), että halusin tilata Mannalle vielä ihastuttavan Romper Suitin nyt kun ilmatkin lämpenevät. Haalarissa on lyhyet puntit ja pitkät hihat. Kuin tehty Mannan tarpeisiin: tyttö raapii helposti käsitaipeitaan kun hänellä on lyhythihainen paita tai body. Pitkät hihat estävät häntä tekemästä niin, mutta samalla lyhyet puntit tekevät vaatteesta kevyemmän. Haalari on aika monikäyttöinen: minusta se sopii sekä oloasuksi, että yöpuvuksi. Manna tuntui viihtyvän asussa erinomaisesti ja juoksi jopa peilin eteen katsomaan itseään se päällä.

Toimitus oli yhtä priimasuoritus kuin itse vaatteetkin: tilasin puvun eilen ja tänään se jo kolahti postiluukusta! Yleensä sitä on tottunut nettikaupoista tilatessa odottelemaan useasta päivästä jopa puoleentoista kuukauteen (eikä tuote ollut jälkimmäisessä tapauksessa edes loppu), vaikka toimipiste olisi naapurikaupungissa. Paketin sisältä löytyneestä saatekortista minua katselivat tutut kasvot. Tuntuu vieläkin yhtä mukavalta, että Manna pääsi Beibamboon mainoksiin ja lomakkeisiin. Kun kiitin nopeasta toimituksesta, viestiin vastattiin hauskasti: "Vauvat kasvavat niin hurjaa vauhtia, joten pyrimme nopeisiin toimituksiin."

Uskon, että tämä vaate pysyy käytössä vieläkin kauemmin kuin housut ja body, sillä nyt kun ensimmäinen hurja kasvun vuosi on ohi, mitat lisääntyvät hieman hillitymmässä tahdissa.

Ihana oloasu.

Nainen on nainen vessassa istuessaankin

Pitäähän sitä nyt näyttää fiiniltä myös pöntöllä istuessa.

No potty

Taitaa olla niin, että Manna aloitti nyt sen kuuluisan pottalakon. Muutamana päivänä hän on mennyt kaikkea muuta kuin mielellään potalle (vartalon kaarelle vääntämistä huudon säestyksellä) ja silloin kun hän sattuu olemaan myötämielisellä tuulella ja istuu siinä tai pöntöllä normaalisti, mitään ei lasketa sinne. Tähän asti pottaharjoitelu on mennyt erinomaisesti, jopa liiankin hyvin, joten yllätyksenä tämä ei tullut. Jos tämä edes nyt on sitä kunnon lakkoa. Joka tapauksessa nyt otetaan pieni hellitysote, eikä noteerata pottaa hetkeen. Kyllä se innostus siitä taas palaa, eihän tässä jäniksen selässä olla. Onneksi luin silloin jokin aika sitten sen hyvän Vauvalehden artikkelin pottaopettelusta (josta mainitsin aiemmassa Potta-tekstissäni), joten osaan ottaa asian rennosti. Sama juttuhan oli nokkamukilakon kanssa: muutaman viikon tauon jälkeen kaikki loksahti kohdalleen.

Eihän tässä mikään muutu

Tervetuloa Pöksyblogi 2:een! Syy moiseen touhuun on vanhassa sähköpostiosoitteessani, jonka kanssa edellisen blogin loin. Nyt sen kanssa tuli niin ylitsepääsemättömiä ongelmia (lue: en pääse enää kirjoittamaan vanhaan blogiini ex-sähköpostiosoitteeni vuoksi ja vaikka kuinka on asiaa viisaampienkin kanssa käännelty, se ei enää onnistu. Pitkä juttu.), että päätin heittää hanskat tiskiin ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Harmittaahan tämä vähän, sillä siellä on koko historia. No pääasia, että tekstit ovat tallella ja voivat hyvin. Voit käydä lukemassa niitä täältä.

Olen muuten aloittanut ison projektin: taitan koko blogin odotusajasta, sekä Mannan ensimmäisesta vuodesta kirjoiksi juuri niillä sanoillä mitä olen postaillut kuvineen päivineen. Siinä on hommaa, etenkin kun pystyn keskittymään kunnolla hommaan vain iltaisin, mutta sen on sen arvoista. Kirjat on sitten hauska antaa Mannalle hänen ollessa aikuinen. Oma äitininkin piti minun ja siskoni kasvuista pieniä päiväkirjoja, jotka saimme omina hääpäivinämme. Lueskelen kirjaa aika-ajoin ja joka kerta olen liikutuksen vallassa. Viimeinen lyhyt kirjoitus siinä taitaa olla siltä ajalta kun olen juuri mennyt yläasteelle. Kirjoituksia on toki harvemmin kuin esimerkiksi tällaisessa blogissa, mutta eipä siellä enempää tarvitsisikaan olla.

Taittelen Pöksyblogi-kirjoja pikkuhiljaa ja fiiliksen mukaan, eihän sillä mitään aikataulua ole. Täytyy laittaa tänne sitten muutama mallisivu näytille kun olen saanut sen verran valmiiksi. Rakastan kirjoja muutenkin. (Luojan kiitos, sillä työskentelen sillä alalla.) Olen jo tehnyt kirjan Mannan ensimmäisestä vuodesta pelkkinä valokuvina ja siitä tuli aika kiva. Sitä on tullut selattua monta kertaa.

No niin, blogin meininki siis jatkuu kuten ennenkin, joten vielä kerran tervetuloa jatkamaan kanssani siitä mihin jäimme.