Sain taas tänään huomata, miten paljon lapsi on kehittynyt ihan muutamassa päivässä niin motorisesti kuin kielellisestikin. Manna on jo etevä pukemaan ja tekemään oikeastaan mitä vaan aina jogurttipurkin avaamisesta (ja kannen nuolemisesta) kuperkeikan tekoon. Nyt tulee jo kolmen sanan lauseita ja yhä vaikeampi yhdyssanakin alkaa tulla sujuvammin. Tottakai uudet sanat kuulostavat vielä epäselviltä, mutta todella hienosti Manna pääsee jyvälle uudesta sanasta ja käyttää niitä aina vaan rohkeammin, ilman salaharjoitteluakin (Manna on ollut aina kova harjoittelemaan asioita salaa ja tulee "päivänvaloon" vasta kun on kyvyistään varmempi. Näin kävi mm. kävelyn kanssa).
Aamulla saimme kuulla juttuja "lapioeikistä" ja hiekkaeikistä" ja syy selvisikin pian: tarhassa oli edellisenä päivänä leikitty sisähiekkalaatikolla kun kovalla pakkasella ei voinut mennä ulos. Tänäänkin lapset saivat taas nauttia tästä hauskasta ohjelmanumerosta, Manna kertoi siitä säteillen heti kun menin hakemaan häntä. (Voin kuvitella sitä hiekan määrää, jota siitä ympärille lentää, vaikka maksimimäärä yhtä aikaa laatikolle on neljä lasta ja laatikko tuodaan eteisaulaan).
Mannan yksi mielipuuha kotona on kaikenlaisen pomppimisen ja juoksemisen ohella luetella jääkaapin ovessa olevasta tarhakuvasta yksitellen kavereiden ja tätien nimet. Itsensä, "Nanna", täytyy tietenkin myös mainita.
Kyllä se lapsi kyseleekin. Koko ajan hän osoittelee eri asioita kysyen "toio?" (mikä toi on). Siinä on äiti ja isi päässyt ottamaan sanaisen arkkunsa oikein kunnolla käyttöön kun vadin eri kohdillekin pitäisi löytyä nimi, eikä tilanne suinkaan helpotu lapsen kasvaessa ja sitten joskus sen todellisen kyselyiän saapuessa. :D Manna jo jonkin aikaa opetellut myös sanojen sijamuotoja ja se kuulostaa todella hupaisalta. Hän saattaa sanoa tuttiaa, isiää, äitiää, tutinn, tätänn (tätä). Erilaiset sanavariaatiot ovat ihan ylitse muiden ja minun listani kärkipaikan vie tällä hetkellä sana "namnapala." Mannahan alkoi joskus hokea nam-nam kun hänellä oli nälkä. Myöhemmin se on muokkautunut namnapalaksi, koska aina puhutaan aamu-, väli-, tai iltapalasta. Kyllä Manna osaa sanoa myös ruokaaaaa ja käyttää sitä ihan yhtä ahkerasti.
Ruoasta puheenollen: Mannalla on ollut alkuvuosi aika huonon syömisen aikaa varmasti noiden sairasteluiden vuoksi. No nyt tuntuu siltä, että lapsella on meneillään jonkinlainen superkasvukausi, koska tyyppi vetelee sellaisia annoksia että tarhantätejäkin naurattaa. Eräänäkin päivänä Manna söi kolme lautasellista kalakeittoa ja muitakin ruokia hän on viime aikoina pyytänyt aina "lisääää" (huom. sana "lisää" lausutaan jostain syystä melkein aina kuiskaten, halusipa lapsi lisää ruokaa, kutitusta tai mitä muuta tahansa. Kuulostaa hauskalta.) Pitääköhän meidän alkaa maksaa Mannasta ekstraruokakuluja? ;) Eilisellä iltapuurolla Manna söi isinkin annoksen. Onhan se hauskaa, että lapselle maistuu taas.
