Oodi miehelle

Onhan se niin, että mies tekee asiat tietenkin väärin, päin P:tä tai vähintäänkin huonommin kuin minä. Ja jättää ne kesken melkein aina. Tai ei vaan muka muista. Tai ei ajattele asiaa tarpeeksi monimutkaisesti, syvällisesti tai muuten vaan kaikkien mahdollisten ihmisten näkökulmasta. Sitten mies vielä ihmettelee, miksi nainen mussuttaa ja kiukkuaa. Enhän minä nyt mussuttamisen ilosta mussuta, siihen on tietenkin aina pätevä syy.

Mutta. Ettei oleellinen jäisi varjoon, on pakko antaa vähän ylistystäkin. (Imelää tekstiä ja puhetta vierastavat, lopettakaa lukeminen tähän.) Minulla ei ole mitään valittamista siinä, etteikö meillä hoidettaisi asioita tasa-arvoisesti. En ole koskaan joutunut tuskastumaan, etten pääsisi minnekään tai saisi viettää omaa aikaa. Mies ei koskaan kieltäydy lapsen kanssa olosta. Hän ei pidä sitä uhrauksena. Hänellä on aina aikaa perheelle.

Kotitöistä riitely on minulle vieras käsite. Tosin mies ei aina tee asioita oma-aloitteisesti, mutta jos pyydän tekemään jotain, hän harvoin sanoo ettei tee tai jaksa. Mies tekee jopa ruoat 98%:sesti. Koska hän pitää kokkauksesta ja minä siivoamisesta, työjako on itsestään selvä.

Lapsen hoidon kanssa meillä on ollut alusta asti ihan tasaväkinen tilanne: koska Manna on ollut korvikelapsi (hui, kuulostipa kamalalta. Korvikelapsi.), myös mies pystyi hoitamaan lasta vauva-ajasta alkaen mihin aikaan tahansa. Ja hän myös halusi. Sen ansiosta isän ja tyttären side on oikeastaan yhtä vahva kuin äidin ja tyttären. Olen saanut aina levätä jos minulla on univelkaa (paitsi miehen töissä ollessa). Jos meinaan turhautua kun en saa tehdä rauhassa jotain, mies saattaa lähteä Mannan kanssa ulos jotta saan vaikka siivota kunnolla alusta loppuun. Sekin on win-win-tilanne: minä rakastan siivota yksin ja isä rakastaa tyttärensä kanssa puuhailua. Mies saa sitäpaitsi siitä kaksinkertaisen ilon, kun ei tarvitse siivota.

Minä ja lapsi saamme molemmat rakkautta ja helyyttä. Olen iloinen, että mieheni on tunteellinen ja ja romanttinen. Hän on jopa itse ylpeä siitä, että on pehmo. Mutta mitä sitten oikein mussutan, jos miehessäni on nämä kaikki hyvät puolet? Välillä tulee katsottua tilanteita liian läheltä, jolloin todellisuus unohtuu.

Rakas mieheni. Vaikka olenkin välillä kamala mussuttava akka (niin siis tietenkin vain aiheesta), sinä olet silti lapsemme lisäksi kaikkein tärkein asia maan päällä ja kyllä sinä sen tiedätkin. Elämä ilman sinua olisi tyhjää ja tyhmää. Olemmehan me kasvaneekin yhdessä aikuisiksi ja olleet yhdessä 14 vuotta, teininä seurustelut siihen päälle. Vaikket olekaan ajatustenlukija (vaikka välillä se olisikin ihanaa), ymmärrät minua parhaiten koko maailmassa. Olen ylpeä, että olemme niin hyvä pari. Minä rakastan sinua.