God jul!

Tämän vuotinen joulukorttimme on tässä. Kuvaaminen vaati aikamoista nopeutta, sillä Manna ei pitänyt paparin reunasta kiinni kuin pari sekuntia kerrallaan ja lopulta ei suostunut sitäkään vertaa. Onneksi yksi kuva onnistui! Haluan tuutata korttiin aina koko perheen tavalla tai toisella (no okei, perhe olemme olleet vasta pari vuotta, mutta sitä ennen me kaksi kuitenkin). Viime vuoden kortin näet täältä.

Vietämme joulua taas perinteisesti vanhempieni luona. Meille on muodostunut myös aattoperinteeksi käydä päivällä siskoni perheen luona joulupuurolla aina silloin kun he eivät myöskin ole lapsuudenkodissamme. Isolla porukalla on tosi kiva viettää joulua, mutta silloin kun vietämme sen eri paikoissa, on silti hauskaa kokoontua edes vähäksi aikaa yhteen vaikka juuri tällä tavalla.

Erityisesti nyt on sellainen olo, että todella tarvitsen rentoa oleilua kirjan, hyvien ruokien, saunomisen ja joulunajan hyvien ohjelmien merkeissä. Meillä on ollut aikaisemmin tapana lähteä juhlimaan joulupäivänä lapsuudenystävien kanssa, jotka niinikään tulevat pyhiksi vanhempiensa luokse, mutta nyt tuntuu siltä, ettei edes tee mieli lähteä perheen, takkatulen ja oloasun ääreltä minnekään. Tosin siltä tuntui kyllä viime vuonnakin ja edellisenä odotin Mannaa, jolloin "ulos" lähteminen ei myöskään houkutellut. Lisäksi nyt joulu osuu tyhmästi viikonloppuun, joten dagen efter olisi inhottavasti juuri se kotiin lähdön päivä. Eipä se mitään, sitten mennään taas kun siltä tuntuu.

Manna oli viime jouluna 10 kk:n ikäinen ja oli jo aika menevässä iässä. Nyt on kuitenkin ihan eri asia kun hän saa ensimmäistä kertaa elämässään maistaa jouluruokia, tulla joulusaunaan ja nähdä kuusenkin ihan eri silmin. Viime vuonna se oli vähän pelottava juttu, johon muuten niin uteliaassa iässä oleva lapsi ei uskaltanut koskea pitkällä tikullakaan. Ihan hyvä lasisten koristeiden kannalta.. Joka tapauksessa on ihana näyttää Mannalle sitä joulua, johon minäkin olen kasvanut.

Oikein hyvää ja leppoisaa joulua!

Pomp de Lux

Äitini löysi aivan ihanan lastenvaatesivuston. Nyt siellä on vielä meneillään kunnon alet, joten sehän johti siihen, että minun oli aivan pakko tilata Mannalle sieltä muutamat housut. Rakastan itselläni kaikenmaailman pussihousuja, enkä yhtään vähempää voi vastustaa niitä lapsella. Ja nam, miten tyylikkäitä värejä! Mallisto on sellainen, että voisin pukea lapseni melkein mihin tahansa niistä vaatteista.

Tilasin siis kolmet erilaiset housut, joista yhdet ovat kukalliset haalarit (kuvassa olevalla värillä), toiset samasta ja saman värisestä kankaasta tehdyt pussihousut ja kolmannet, jotka ovat edellisen malliset pussihousut, mutta farkkukankaasta tehdyt. Sellaiset ottaisin het itsellenikin! Nämä linkit eivät varmasti säily täällä ikuisuuksia kun mallistokin uudistuu, mutta jonkin aikaa nyt sentään.

Normaalihintaisina vaatteet ovat kasvavalle lapselle aika hinnakkaita, mutta joissain tapauksissa voisin harkita ostavani ilman alejakin. Alennukset näyttävät olevan hyvää luokkaa, joten aion pitää jatkossakin silmällä näitä sivuja.

Bileet!

Manna juhlatamineissa takanaan joku hiippari.

Pian juhlaan lähdössä. Itse juhlasta ei oikein ole kunnon kuvia:

hämärässä vipeltäviä taaperoita on vähemmän helppoa kuvata,

etenkin jos haluaa jättää salaman pois..

Tänään oli päiväkodin joulujuhlat. Se ei ollut perinteinen yhdessä tilassa istumista ja ohjelmaa, vaan erilaisia "pisteitä", joissa oli kaikenlaista puuhaa. Juhla oli sekä isojen, että pienten ryhmäläisten yhteinen, joten perheet vaelsivat molemmissa kerroksissa.

Alakerrassa, eli pienten tiloissa, laulettiin joululauluja, soitettiin soittimilla ja tanssittiin. Yläkerrassa oli nukketeatteri, piparinkoristelupiste, askartelupiste ja jumppatuokio. Tarjolla oli pipareita, suklaata ja mehua. Jumppatuokio, nukketeatteri ja joululaulut alkoivat aina kun uutta porukkaa vaelsi huoneeseen tarpeeksi. Jumpan lopuksi oli vielä "lumipallon" heittokisa, jossa jokainen sai kolme vanusta tehtyä palloa, joita sitten heitettiin koreihin. Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen ja lopuksi laskettiin kummalla oli enemmän korissa.

Muuten porukka vaelteli ympäriinsä. Tarhantädit olivat saaneet ihanan tunnelman: oli joulukuusi, kransseja, jouluvaloja ja sähkötuikkuja. Porukkaa oli paljon ja tunnelma katossa.

Manna oli ensin ujona kun tarha näytti niin ihmeelliseltä hämärässä ja olihan se myös outoa kun vasta tultiin tarhasta ja sitten mentiinkin jo takaisin. Hetken päästä lapsi juoksenteli ympäriinsä ja meni omineen vaikka mihin väentungoksiin. Välillä kuului "äääitiiiii" tai "iiiisiiii" kun hän varmisti että olemme siinä lähettyvillä. Manna nautti olostaan ja eläytyi mukana kaikkialla. Nukketeatterinäytöksessä paikallaan pysyminen oli vähän vaikeaa, mutta onneksi tarina vei sen verran mukanaan, että keskittyminen onnistui joten kuten. Aina kun uusi hahmo ilmestyi näkyviin, Manna huusi sen nimen (ankka, heppa, lehmä, lintu) onnesta soikeana.

Heräsin aika myöhään juhlavaatetilanteeseen (mikä on harvinaista kun yleensä suunnittelen kaiken sata vuotta etukäteen) kun meillä ei ole ollut juhlia sitten kesän jälkeen, mutta onneksi Mannalle meni vielä viime jouluna kummeilta lahjaksi saatu kiva farkkumekko, jossa on rinnuksissa jouluhenkisiä kuvioita.

Muistelin taas omaa lapsuuttani, kuinka jännää tarhaikäisenä oli mennä päiväkodin iltajuhlaan: kaikki näytti ihan erilaiselta kun mentiin sinne vanhempien kanssa ja juhlavaatteissa. Samoin kouluaikana etenkin joulujuhlat olivat ihania. Jo pelkkä sisällä oleva tunnelmavalastus teki lapseen (ainakin minuun) ison vaikutuksen. Lopuksi saimme kaikki paperipussin, jossa oli omena, rusinoita ja pähkinöitä sekä joulupipari. Joskus siellä saattoi olla joku suklaakarkkikin. Juuri sen juhlallisen tunteen haluaisin välittää lapselleni. Sen, kun perhosia on vatsanpohjassa ja on jännittävä nähdä arkinen miljöö ihan erilaisin silmin.

Mannan juhlat menivät hienosti ja nopeasti, lapset eivät olisi malttaneet lähteä kotiin, mutta lähtö sujui silti kaikilta ihan sovinnolla. Kotona vielä iltapala naamariin ja unta palloon. Jännittävä päivä!

Taas kotona! Pientä rauhoittumista

ennen iltapalaa ja -pesuja.

Joulutuoksuja

Leivoimme tänään joulupipareita, -torttuja ja spelttileipää. Manna sai osallistua piparinleivontaan ja se oli hauskaa hommaa, joskin monin verroin työläämpää pienen "apurin" kanssa. Kun ehdotin piparin leipomista, lapsi lähti välittömästi juoksemaan keittiön huutaen "tooooooooooooooo!" (joo!) Kuuli varmaan vaan sanan pipari ja innostui jo siitä.

Manna pääsi jyvälle tosi nopeasti: ei tarvinnut näyttää kuin kerran ja sitten hän jo kaulitsi taikinaa ja paineli muotteja levyyn. Hänellä oli oma taikina ja välillä hän halusi läimiä muotteja minunkin taikinaan. Tuloksena asetelmani keskelle tuli milloin mikin kuvio ja alle jääneet saivat tylyn katkeamiskohtalon. No eipä ainakaan tullut tylsän näköisiä pipareita. Manna katseli mallia kun vein valmiiksi muotitettuja pipareita pellille odottamaan uuniin pääsyä. Hän yritti viedä sinne kokonaisia könttejäkin. Mannalla kesti hetken tajuta toimintajärjestys, että ensin pöydällä tehdään ukkelit ja akkelit, sitten laitetaan pellille ja siitä uuniin. Manna olisi nimittäin halunnut kasata pellillä olevia taikinahahmoja uudestaan köntiksi ja onnistuikin siinä kerran.

Lopputuloksena kaksi pellillistä mielenkiintoisen muotoisia pipareita ja hyvältä ne maistuivatkin!

Keskittynyt piparileipuri.

Manna koettaa irrottaa hahmojen

ympärillä olevaa taikinaa.

Hyvältä tuoksuu!

Mitä, etkö muka sano mitään kun otan omin lupineni..

Työn tuloksen testaaja. Nammm!

Potretteja

Äidin ja tyttären potretteja n. 1v 9kk.

"Hmm.. presidentiksi tosiaan pyrkii kolme Paavoa."

Unikki on edelleen yhtä rakas.

Olkkarin lelu"nurkkaus."

Kauppa-apulainen

Manna ei ole ollut vähään aikaan kovin kärsivällinen kauppakärreissä istuskelija. Siskoni suositteli Mannalle omien kärrien antamista. Olin ajatellut sitä jossain vaiheessa, mutta jotekin en ollut viitsinyt vielä kokeilla sitä, koska ajattelin että tuo melko riehakas tyyppi lähtisi juoksemaan niiden kanssa päättömästi karkuun. Pari viikkoa sitten kokeilimme ja sehän sujui kuin tanssi! Manna kulki kärsivällisesti koko kauppareissun kanssamme ja lisäsi tärkeänä ostoksia kärryihin. Olisihan se pitänyt osata päätelläkin, että kun lapsella on mielekästä tekemistä, ei karkaaminen tule mieleen. Mitä nyt pieniä riemujuoksukierroksia lähimaastossa tekee, mutta ei sen kummempaa.

Eräänä päivänä Manna sai taas työntää kärrejä (harmi ettei niitä ole joka kaupassa) ja kun menimme kassalle, Manna ojenteli tavaroita yksitellen ja sanoi meilkein kaikkien nimet. Wau!

Tarhakuvat

Marraskuussa otetut tarhakuvat tulivat toissa viikolla. Otoksista ei uskoisi, että Manna ei ollut ensin kovin yhteistyöhaluinen, mutta lempparitäti sai houkuteltua hänet tuoliin. Kuvaajamies oli kuulemma niin hauska, että lopulta Manna nauraa räkätti minkä jaksoi. Kuvat onnistuivat mielestäni tosi hyvin ja näyttää siltä, että Manna olisi mennyt jo alun alkaen kuvattavaksi erittäin mielellään. Tämän ikäisiä ei ole todellakaan helppo kuvata, joten tässä oli nopea ja tilannetajuinen tyyppi asialla!

Minusta Manna näyttää erityisesti

tässä kuvassa tosi isolta tytöltä!

Leikkejä

Kokosin tähän kuvia joistain Mannan lempparileikeistä. Kaikenlaiset pinoamis, kokoamis ja rakentamisjutut ovat hauskoja. Samoin pikku hahmoilla leikkiminen joko ilman nukketaloa tai sen kanssa toimii aina. Mannalla on muutama taloon kuuluva tyttö-hahmo ja niiden lisäksi Muumi-hahmot ovat tärkeitä.

Piiloleikit pysyvät suosiossa. Nyt Manna menee piiloon, istuu siellä liikkumatta ja huutaa "äitiiii". Tai sitten hän menee piiloon ja huutaa "kukkuu, Mannaa! Kukkuu, Mannaa!"

Vedellä leikkimen olisi aina niin hauskaa, mutta kovin usein sitä ei viitsi antaa tehdä. Mutta välillä laitan hanan hiljaa tippumaan ja annan tytön "tiskata." Toinen hauska juttu on tietenkin kylvyssä kaikenlaisten lelujen kanssa leikkiminen.

Usein lempitavaroita ovat kautta aikojen olleet kaikenlaiset ei-lelut. Esimerkiksi yksi todella tärkeä esine on jonkun kylpyvaahdon iso korkki. Manna vaatii sitä aina itselleen etenkin iltapesu- tai -kylpytilanteissa ("kokkiiiiii, kokkiiii!)

Mannan ollessa 8 kk:n ikäinen ostimme hänelle perinteiset kävelyvaunut, jonka kanssa hän alkoi suureksi hämmästykseksemme heti ottaa askelia. Kärry on edelleen kovassa käytössä, nyt sillä kuljetetaan milloin mitäkin ja kovassa menossa kärryparka on välillä aika kovilla. Manna veisi sen joka paikkaan – sohvallekin. Sen pitäisi olla mukana kaikkialla.

Löysin alkusyksyllä kirpparilta tämän todella

hyvässä kunnossa olevan Brion klassikkolelun

neljällä eurolla. Se on ollut aika kestosuosikki.

Nukketalo on ollut kovassa käytössä.

Manna rakastaa tiskaushommia.

Puhdasta tulee!

Vähän pitää välillä maistaakin.

Piiloleikit ovat ja pysyvät, mutta ne muuttavat

jatkuvasti muotoaan.

"Karkkipäivä"

Olemme jokin aika sitten ottaneet käytäntöön joka lauantaisen "karkkipäivän." Manna ei saa muulloin mitään ylimääräisiä herkkuja (joitain harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta) tai edes mehua.

Lauantaisin on kuitenkin juhlapävä kun Manna saa yhden pillimehun (jonka hän juo noin sekunnissa) ja maissinaksuja. Manna on hössissään ja kävelee ylpeänä pieni maissinaksukulho kädessään. Ekstraa tuo sekin, että Manna ei muulloin saa syödä muualla kuin pöydän ääressä. Karkkipäivänä hän saa syödä naksujaan missä haluaa.

Vaikka Manna on nykyään entistä tietoisempi kaikesta ja vaatii haluamiaan asioita suureen ääneen, karkkipäivän säännöt ovat pysyneet ruodussa. Hän ei esimerkiksi kapinoi kun mehu loppuu, vaikka saattaakin hokea hetken aikaa "lisää" tai maissinaksuja syötyään hän ei ala himoita lisää uusia juttuja.

Missä menoa, siellä Manna

Tarhassa pidetään ensin aloituskeskustelu ja myöhemmin varhaiskasvatuskeskustelu. Meillä jälkimmäinen pidettiin viime maanantaina. Keskustelu käydään vanhempien ja omahoitajan kanssa. Se muistutti hyvin paljon aloituskeskustelua ja sen tarkoituksena on lähinnä vertailla, käyttäytyykö lapsi tarhassa ja kotona samalla tavalla ja se taas helpottaa meitä tietämään, tunteeko hän olonsa vapautuneeksi ja omaksi itsekseen hoidossa ollessaan. Tietoja on hyvä vertailla senkin vuoksi, jotta sekä tarhassa että kotona olisi mahdollisimman samanlainen kasvatustapa.

Keskustelussa tuli aika vähän uutta infoa meille, koska kuitenkin tätien kanssa käydään joka päivä lyhyesti läpi, miten lapsella on mennyt. Silti tällainen keskustelu on hyödyllinen molempien kannalta ja onhan siinä ihan erilainen rauhakin jutella.

Kävimme läpi mm. Mannan syömistapoja, nukkumaanmenoa, tunteenilmaisua, puhetta, uskontokasvatusta, leikkimistä ja muuta sellaista. Lisäksi meitä pyydettiin sanomaan adjektiiveja, jotka kuvaavat Mannan luonnetta. Keskustelussa kävi hyvin ilmi, että Manna on tarhassa oma itsensä ja käyttäytyy samoin kuin kotona. Vaikka tarhaan mukautuminen sujui hyvin ja tyttö alkoi viihtyä nopeasti, silti täydelliseen kotiutumiseen menee oma aikansa. Tyttö on kuulemma nyt viime aikoina (puhutaan varmaan viimeisestä kuukaudesta) alkanut näyttää itsestään loputkin, mikä on erinomainen uutinen.

Tytöllä ei kuulemma ole vielä ketään "bestistä", mutta hän kuitenkin leikkii milloin kenenkin kanssa. Eihän tämän ikäisellä oikein vielä olekaan, sillä varsinaisesti yhdessä leikkiminen tulee vähän myöhemmin. Hän hakeutuu myös mielellään aikuisen seuraan ja viihtyy hyvin omissa leikeissäänkin.

Aina kun on kilpailutilanne päällä, Manna on taatusti mukana. Jos heillä on vaikkapa pihalla juoksua niin että juostaan pihaa edestakaisin läpi, Manna menee tilanteeseen etunenässä ja lähtee viimeisenä. "Siellä missä on vauhtia ja kovaa menoa, siellä on myös Manna" meille sanottiin ja se kuulosti aivan tutulta. Manna on todellakin aikamoinen vauhtimimmi ja energiaa riittäisi loputtomiin. Tiedämme myös, ettei armas tyttäremme ole mitään hiljaisinta sorttia, mutta hän kuulemma tottelee heti kun käsketään lopettamaan joku älyvapaa toiminta. "Jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin Manna, meillä olisi tosi helppoa."

Eräänä päivänä se lemppari venäläinen hoitaja sanoi mahtavalla aksentillaan, että "vaika Manna on paksuu, hjään silti juoksee nopeastii ja mielelään." Minua ei loukannut yhtään se että hoitaja sanoi Mannaa paksuksi, koska tosiasiahan se on, ettei hänellä ole mitkään maailman hoikimmat raajat, mutta hän on silti sopusuhtainen. Tällaiset huomautukset eivät häiritse myöskään siksi, että Manna syö täysin normaalisti ja terveellisesti, joten minulla ei ole huono omatunto esimerkiksi siitä, että syöttäisin lapselleni jatkuvasti jotain herkkuja (siitä muuten myöhemmin lisää). Minua nauratti ja sanoin, että Manna tosiaan on liikkeessä kotonakin melkein jatkuvasti. Kyllähän niillä jaloilla pingotaankin!

Manna harrastaa tarhassakin metkuilua. Hän tietää, että joku asia on kielletty, mutta tekee sen silti (ilkikurinen hymy kasvoilla) niin että haluaa että tilanne nähdään. Huijausta tapahtuu sekä tarhassa, että kotona: jos hän haluaa kotona vaikka katsoa Muumeja ja minä kiellän sen, hän menee sen jälkeen isin luokse pyytämään jos hän vaikka lentäisi lankaan. Kerran hän kiersi läpi minut, isin ja ukin anelemassa jotain, mitä ensimmäinen kielsi. Jos häneltä evätään joku asia, hän yrittää toimia itse. Tämä on kuulemma fiksun lapsen merkki, sillä hän osaa käyttää omaa päätään monimutkaisempiinkin asioihin.

Sitä on jotenkin vaikea selittää lyhesti, minkälaisessa kehitysvaiheessa Manna tällä hetkellä menee, mutta hän on kuin vähän isompikin lapsi vailla kunnollista puhekykyä.

Tarhassa ollaan tosi yhteistyöhalusia ja kaikki asiat kirjataan ylös ja heidän sisäinen viestintänsä toimii loistavasti. Ei tarvitse sanoa kuin yhdelle tädille joku juttu niin kaikki tietävät sen hyvin pian. Heillä on pieni vihko, johon he merkkaavat tietoa toisilleen. Vaikka jokaisella lapsella on omahoitaja, kaikki ovat silti yhtä hyvin perillä kaikkien lasten asioista. Ei tarvitse kuin kysyä yhdeltä niin vastaus tulee heti. Erinomaista toimintaa.