1,5 -vuotis neuvola

Tänään oli Mannan 1,5-vuotis neuvola. Ensin täti otti mitat ja sitten menimme lääkärin vastaanotolle. Tilanne alkoi hyvin kun Manna leikki hyväntuulisesti odotustilan leluilla. Kun piti siirtyä mitattavaksi ja punnittavaksi ja tytön piti jättää lelut aulaan, syntyi kapina. Manna kiukutteli terkkarin huoneessa, eikä mikään siellä ollut lelu meinannut kelvata korvikkeeksi. Lopulta hän onneksi rauhoittui.

Mittoja on tullut huimasti lisää! Manna on kasvanut puolessa vuodessa 7 cm ja on nyt 84 cm:n pituinen. Kiloja oli tullut yksivuotispäivästä kaksi ja Manna painaa nyt 13,1 kg. Kasvu ja pituus menevät entiseen tapaan käsi kädessä hieman keskikäyrän yläpuolella. Olen pannut merkille, että Manna on vähän pitempi kuin moni vähän vanhempikin lapsi. Sitä hän ei ole perinyt ainakaan meiltä, kun olemme miehen kanssa molemmat aikamoisia paatin tappeja.

Sitten oli edessä ikävin hetki kun oli rokotuksen vuoro. Sen saatuaan Manna odotetusti itki vuolaasti, mutta kun näytin miten hieno laastari (hehe, ihan tavallinen valkoinen kangaslaastari) hänen reidessään oli, itku unohtui. Sen jälkeen hän osoittelikin sitä jatkuvasti ja huudahteli hämmästyneenä ("ohhoh!").

Lääkärissä meni hyvin, vaikka Manna oli vielä rokotuksen jäljiltä vähän herkillä. Lääkäri kehotti tyttöä pinoamaan palikoita ja tämä teki työtä käskettyä. Manna älysi korissa Muumi-pallon (Pappa! Pappa!) ja sai leikkiä sillä. Sitten testattiin pinsettiotetta molemmilla käsillä: Manna sai poimia pienen helmen käteensä ja vähän hölmistyi kun se olikin sidottu siimaan.

Sitten testattiin kuuloa ja lisäksi katsottiin korviin, kuunneltiin sydäntä, katsottiin silmien mahdollista karsastusta (mikä ei onnistunut ollenkaan, mutta vakuutin ettei karsastusta ole esiintynyt). Kun lääkäri tunnusteli vatsasta sisäelimiä, Mannaa kikatutti.

Tämän ikäisen lapsen tutkiminen on tietenkin täynnä pientä huijaamista ja huomion pois viemistä, jotta testit saadaan tehtyä. Ajattelin, huvittuneena, että mitä jos aikuisetkin alkaisvat hangotella vastaan ja heitä houkuteltasiin sitten erilaisilla "porkkanoilla." Ajattele nyt: nainen ei millään haluaisi mennä gynekologille, mutta lääkäri houkuttelisi potilasta tutkimuspöydälle vaikka kuoharilasilla, kaikenlaisilla meikkinäytteillä tai mitä nyt kuvitella saattaa.

No takaisin asiaan. Meiltä kysyttiin mm. syökö lapsi itse (syö), onko omaa tahtoa (on), kiipeileekö (voi kyllä!), sanooko sanoja (sanoo), juokseeko (juoksee), hyppiikö (harjoittelee uutterasti ja nyt alkaa sujua) jne.

Olen aina pitänyt noista neuvolakäynneistä (paitsi lapsena kun pelkäsi, että pistetäänkö sillä kertaa). Harmittavaisesti emme vieläkään tavanneet uutta neuvolantätiämme; kun on lääkäriaika, sitä edeltävän punnituksen ja mittauksen saattaa tehdä kuka tahansa neuvolassa olevista terkkareista. Kyllähän minä sen tiesin, mutta jostain syystä ajattelin silti että näkisimme hänet jo nyt. No tapaamme sitten puolen vuoden päästä.

Seuraava neuvolassa tehtävä lääkäritarkastus on vasta 4-vuotiaana. Uskomatonta ajatella Mannaa sen ikäisenä, mutta toisaalta oli se uskomatonta ajatella vauva-aikana, että tuo ehkä konttaa puolen vuoden päästä. Tai kun Manna konttasi, ei osannut kuvitellakaan että tuo ehkä kohta kävelee. Tai sanoo sanoja! Niin se lapsen kasvu vaan tapahtuu, vaivihkaa.

1,5-vuotias leikeissään.