Heeeeeei!

Manna on siis ollut kätevä tuolille, sohville ja sängyille kapuamisessa ja niiltä laskeutumisessa keväästä lähtien. Kolmisen viikkoa sitten Manna hoksasi, että tuoleja voi käyttää apuna jonnekin pääsemisessä. Paras on tietenkin syöttötuoli, joka "portaineen" vähän muistuttaa jonkinlaisia keittiötikkaita, mutta kyllä tuoli kuin tuoli kelpaa. Nykyään Manna hilaa lähimpänä olevan tuolin avukseen kun haluaa mennä tutkimaan jotain korkealla olevaa paikkaa. Niinpä aina kun teen kotitöitä keittiössä, takaani kuuluu melkein välittömästi tuolin laahausääni ja viereeni kiipeää pieni apulainen. Hauskinta on auttaa tiskaamisessa kun voi täytellä kaikenlaisia kippoja ja kuppeja vedellä. Jos Manna alkaa vaatia ruokaa ("namnamnam!!") ja vastaan että odotetaan hetki, ihan vielä ei ole ruoka-aika, kuulen vähän ajan päästä rapinaa keittiöstä: Manna käyttää taas tuolia hyödyksi ja menee varkaisiin. Voitonriemuinen ilme kasvoillaan hänet sitten löytää leipäkorilta suu täynnä herkkua.

Hauskaa on myöskin hilata tuoli äidin ja isin sängyn viereen, kiivetä sille ja hypätä pehmeään vuoteeseen. Leikit alkavat käydä aina vaan villimmiksi kun liikkeiden hallinta jatkuvasti kehittyy. Manna tykkää myös härnätä niin että kun sanotaan vaikka että "mennään syömään", hän lähtee ilosta kirkuen karkuun kodin perimmäiseen nurkkaan jonkun kalusteen taakse väijymään ja ilkikurisesti nauramaan. Jos häntä ei lähde hakemaan, hän tulee lähemmäs jonkun kulman taakse kuikuilemaan ja jatkaa nauramista. Sama juttu iltapesuissa, vaipanvaihdossa jne. Karkuun juokseminen on niin ihanaa, että vaikka luvassa olisi tosi hauskaa ohjelmaa, karkuun pitää juosta melkein periaatteesta. Ja sitten pitää myös periaatteesta vähän purnata kun mälsä äiti tai iskä ottavat kiinni ja vievät.

Melkein joka paikkaan mennään juosten, ellei kyse ole vain parista metristä. Manna vipeltää onnellisena käsiä ylhäällä heilutellen. Juoksuharjoittelu on ollut vireillä yksivuotiaasta alkaen, silloin kun kävelykin vasta lähti kunnolla käyntiin, mutta juoksuhalu on ollut valtava jo siitä alkaen. Nyt se sujuu jo liukkaasti ja yllättävän kovaa tuon ikäinen pääseekin..

Omin avuin syöminen kehittyy hyvin. Manna haluaisi ruokailla koko ajan itse, mutta löysän ruoan kanssa täytyy vähän vielä avittaa. Lusikka tai haarukka menee kuitenkin jo suurimmaksi osaksi hienosti oikein päin. Välillä lapsi vaatii suureen ääneen, että hänet on jätettävä syömään kokonaan yksin ilman apua tai että edes istuu vieressä. Manna ilmaisee asian kiukuttelemalla ja lopettaa sen heti kun poistun paikalta. No, sillä aikaa saan hoidettua vaikka mitä kotihommia ja kätevää se on erityisesti silloin kun olemme lähdössä johonkin. Voin valmistella rauhassa kun toinen murkinoi.

Mannalle on tarttunut hassuja tapoja meistä. Olemme aina mieheni kanssa käyttäneet paljon "heeei" -ilmausta joka tilanteessa. Käytämme tätä tervehdystä melkein joka välissä, vaikka vaan jos toinen tulee viereen istumaan tai tulee samaan huoneeseen. Se sanotaan erityisen hyväntuulisella äänellä. Manna on oppinut tämän nyt ihan toden teolla. Jos hän on alkamassa unille ja makailee sängyssään, sieltä saattaa kuulua "heeei" -hihkaus jos vain kävelee huoneen ohi. Mannalla on kova halaamisen tarve. Etenkin niin että hän juoksee yht äkkiä luokse, ottaa halausotteen jalkojen ympäriltä ja sanoo "heeei." Samassa palataan taas takaisin leikkeihin. Tänään mennessäni katsomaan, vieläkö hän nukkuu päikkäreitä löysin hänet makoilemasta rauhallisena sängyllä Unikkia hypistellen. Kun astuin huoneeseen, sain iloisen hymyn ja "heeeeei" -hihkauksen. Vilkutukseen taas on tullut mukaan "hei-heiiiii."

Suukottamistaito on kehittynyt niin, että nyt pusua ei anneta enää suu ammollaan kieli ulkona, vaan nyt Manna osaa laittaa suun suppuun ja sanoo samalla "mmmmmmm." Aivan samalla tavalla kuin molemmat teemme. Hassua miten lapsi alkaa matkia kaikkea niin tarkkaan. Onneksi hän on toistaiseksi apinoinut niitä hauskimpia tapoja...

Lisäksi yksi huvittava tapa on juomisen jälkeinen "äääääähhh" -huokaus. Sellainen, joka kumpuaa kurkusta jonkun hyvän ja kylmän siemaamisen jälkeen. Pitkään miehen kanssa mietimme, mistä Manna on sen oppinut, kunnes mies tajusi, että minähän teen sitä itse ihan jatkuvasti! Hahah!