Hyvästien aika

Pitkällisen harkinnan jälkeen olen päättänyt lopettaa Pöksyblogin kirjoittamisen. Vaikka lapsi kasvaa ja eteen tulee jatkuvasti uutta kerrottavaa, silti tuntuu että tämä blogi on tullut tiensä päähän ja tekstit ovat alkaneet jauhaa paikallaan. Nyt oli mielestäni sopiva hetki kun Manna täytti kaksi vuotta.

Kiitos teille lukijoilleni kun olette olleet kanssani jakamassa tätä ihmeellistä aikaa! Ei ole poissuljettua, että palaisin tänne vielä joskus jatkamaan.

No, en kuitenkaan lopeta bloggaamista kokonaan, jonkinlainen kompromissihan tässä piti itselleen tehdä: onhan tänne kirjoittaminen ollut osa elämääni jo vuodesta 2009. Siirryn kirjoittamaan enemmän sekalaisista aiheista uuteen osoitteeseen, jossa varmasti kerron silloin tällöin myös Mannan arjesta. Jump in!

Hyvää kevään odotusta itse kullekin!

Kirje tyttärelle

Kultaseni,

Täytit viime kuussa kaksi, mikä tuntuu ihan uskomattomalta! Sinä olet aikamoinen vauhtimimmi ja olet aina siellä, missä on meininkiä. Yhtenäkin päivänä olitte taas tarhassa menneet loppupäiväksi isojen puolelle kun isi tuli sinua hakemaan. Ihmetellen hän kyseli, missä Manna on kun muut pienten ryhmäläiset olivat askartelemassa. Siellähän sinä olit, toisessa huoneessa riehumassa isojen lasten kanssa. Viime aikoina vauhtia on riittänyt jopa liikaakin ja olet joutunut tutustumaan ensimmäistä kertaa jäähypenkkiinkin, sekä kotona että tarhassa. Olen iloinen, että jäähyt ovat tulleet toistaiseksi "vain" liian kovasta menosta, ettei esimerkiksi siitä, että tekisit tahallasi pahaa vaikka toiselle.

Leikkisi muistuttavat jo iso lapsen leikkejä. Jaksat puuhata Legojen tai pikku hahmojen tai nukkien kanssa. Kirjatkin ovat sinua aina kiinnostaneet. Katsot tosi mielelläsi myös tiettyjä lastenohjelmia ja ehdottomia suosikkejasi ovat Pingu ("Tingu"), Barbapapa ("Papapapa") Peppa Pig ("Peppa possu") ja tietenkin Muumit ("Muuumiiii" tai "Pappa"). Teletapit olivat pitkään susosiossa, mutta nyt se näyttää vähän hiipuneen. Yhä edelleen kyllä pyydät katsoa"Pitapis" (väännös sanasta Teletubbies), mutta kun sen laittaa sinulle pyörimään, ei se jaksa enää kauaan kiinnostaa. Olet taitava iPadin käyttäjä ja osaat laittaa päälle sinua kiinnostavia ohjelmia. Koneella on englannin kielinen aakkoslaulu, joka tulee monta kertaa erilaisilla animaatioilla. Pyydät aina nähdä "Eibiss" (tulee ABC:n lausimisesta). Löysit kerran itse yhden Hopla-nimisen ohjelman, joka on tällä hetkellä suuri hitti. Pyydät aina saada katsoa "Hoblaa!" Sinua ei haittaa, vaikka ohjelma olisi eri kielellä.

Autat tosi mielelläsi kaikessa. "Nanna auttaa" kuuluu aina ilmoitus kun isi tai äiti ovat jotain tekemässä. Sama lause toistuu melkein joka tilanteessa, mitä haluat itse tehdä. Tällä hetkellä tilanteesta toiseen siirtyminen kiukuttaa sinua aika paljon. Et millään suostuisi tekemään asioita, jotka tulevat äidin tai isin aloitteesta. Saatat sen johdosta huutaa pöydän alla aikasi ja tulla sieltä sitten leppyneenä esille. Onneksi olet ihan yhtä lyhytvihainen kuin äiti tai isikin.

Olet nähnyt Muumeissa mörön ja aaveen. Et niitä oikeastaan näytä pelkäävän, mutta nukkumaan mennessä aina haluat hätistää ne pois: "morrrko husss, aave hussss." Olet osannut sanoa oikean ärrän varmaan 5 kk:n ikäisestä alkaen ja se on huvittanut ihmisiä. Nyt kun osaat puhua, et osaa yhdistää sitä äännettä oikeaan sanaan, vaan käytät sitä vielä lähinnä kun matkit vaikka autoa. Puhuessasi käytät ärränä ihan samanlaista kurkkuärrää kuin minäkin olen lapsena käyttänyt. Mutta koska osaat jo oikean ärrän, sinun tarvitsee vaan joskus osata yhdistää se oikeaan sanaan.

Olet rämäpäisyytesi lisäksi todella huolehtivainen tyttö. Katsot aina, että äiti ja isikin syövät, laittavat pipon päähän tai saavat ylipäätään kaikkea, mitä sinäkin. Annat mielelläsi pusuja ja haleja. Sylissäkin sinä viihdyt kun et ole kaikkein menevimmällä päällä. Olet luonteeltasi erittäin iloinen, sosiaalinen ja utelias. Olet usein niin rohkea, että välillä melkein hirvittää. Yritystä ei sinulta puutu, eikä sinua tarvitse kahta kertaa pyytää vaikka avuksi johonkin. Et hätkähdä pienistä ja olet melkoisen voimakas persoona.

Annat minulle ja isille uskomattoman paljon energiaa, mutta samalla tietysti myös kulutat sitä. Kaikki mitä teet (ne rasittavimmatkin jutut) ovat meille ihmeellisiä asioita ja me kasvamme sinun kanssasi. Olet meille rakkain asia koko maailmassa.

Paljon onnea vielä tätäkin kautta, oma rakas tyttäreni!

Aamuinen lapsi.

Muumeja katseleva nakupelle.

Eräänä sunnuntaiaamuna.

Jee, liukumäkeen!

Tätä! Tätä!

Minusta se on kyllä hieman hassua, kun jotkut sanovat ettei lapsi opi vaatimaan sitä, mitä hän ei ole koskaan saanut, vaikka näkisikin jotain sellaista toisella. Olin itse johonkin pisteeseen samaa mieltä, kunnes huomasin ettei teoria päde ainakaan kaikkiin lapsiin. Esimerkiksi kun lapsi tulee ikään, jolloin kaikki aidan toisella puolella on vihreämpää, hän vaatii sitä vaikkei olisi sitä koskaan saanutkaan ja kun siihen heittää joukkoon vielä todella sitkeän luonteen...

Otan esimerkiks vaikka ruoan. Joidenkin mukaan lapsi ei siis osaa vaatia sitä, mitä ei ole koskaan maistanut, vaikka toinen söisi sitä hänen edessään. Kyllä Manna oppi vaatimaan todella kipakasti sellaisiakin ruokia, joita ei ollut koskaan maistanut. Riitti, että sitä oli jonkun toisen lautasella, vaikka ravintolassa.

"Okkeeeeii"

Mannalla on viime syksystä asti ollut hauska tapa sanoa myöntyessään "okkeeeeii".

Oliko hyvää ruokaa? Okkeeeeii. Tuletko ätin syliin? Okkeeeiii. Otatko lisää maitoa? Okkeeeiii. Oletko äidin kulta? Okkeeeei. Äänensävy riippuu tietenkin siitä, mikä fiilis on. Jos Manna on surkea, okei sanotaan todella surullisella äänellä. Jos taas ehdotus on suunnilleen maailman paras, okei kajahtaa ilmoille niin että ikkunat helisevät. Joskus taas okei tulee hieman empien, viekoittelevaan äänensävyyn.

Minä käytän paljon tuota sanaa, sekä ainakin yksi tarhantäti, joten eihän siihen enempää tarvita. Tosi huvittavaa, miten lapsi apinoi kaiken lähiympäristöstään.

Kiitos ja anteeksi

Manna on osannut kiittää viime kesästä alkaen, se tuli silloin mudossa "kiittiii", mutta sittemmin on muuttunut selkeäksi kiitokseksi. Hän osaa kiittää ihan oikeissa paikoissa ja käyttääkin sitä usein. Jos kiitos unohtuu, hänelle sanotaan "miten sanotaan?" ja sieltä se taas tulee.

Manna osaa myös pyytää anteeksi. Aluksi hän vain halasi kun kehotettiin pyytämään anteeksi. Nyt ihan uutena ilmiönä on halauksen lisäksi sanoa "anteetti." Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, jouduin nieleskelemään. Kiitos ja anteeksi noin pienen suusta kuulostavat erityisen liikuttavilta.

Sekalaisia kuvia

Alla muutamia puhelimesta purkamiani, syksyn ja talven aikana otettuja kuvia.

Lempihauvan Rufuksen kanssa uutena vuotena 2011.

Taas jonkun reissun päätteeksi kotona.

Matkalainen väsähti viimeisille metreille

ennen kotiovea.

Tärkeässä tehtävässä.

Lumikakkujen teko on talven paras juttu.

Alaston kokki ja apulainen.

"Manna piiilooo, isi piilooo!"

Asian ytimessä.

Riehujat.

Ekat oikeat pikkikset

Mies mainitsi joku aika sitten tarhassa, että Manna on kotona paljon ilman vaippaa ja käy potalla itsekseenkin ja kyseli, miten asian kanssa kannattaa menetellä tarhassa. Siellä sitten tartuttiin heti juttuun ja kehotettiin meitä tuomaan pikkuhousuja. Varavaatteita minä vienkin sinne ihan riittävästi, joten vahingon sattuessa ei ole hätää. Kävin ostamassa Mannalle kolmen pakkauksen tavallisia Muumi-pikkareita ja kun hän sai sovittaa niitä kotona ekan kerran niin voi sitä onnen määrää!

Laitoimme yhdet kalsarit tarhaan ja heti ekana päivänä saatiinkin uutisia, että Manna oli ollut koko päivän ilman vaippaa päikkäreitä ja ulkoleikkejä lukuun ottamatta. Päikkäreidenkin jälkeen vaippa oli kuulemma ollut ihan kuiva ja heti unien jälkeen pottaan oli tullut pissa. Manna oli tarhassa ilmaissut pissa- tai kakkahätänsä samalla tavalla kuin kotona. Eilen illalla vaipattomuus jatkui taas kotona. Välillä lapsi suhahti potalle ja sen jälkeen lähti tyhjentämään pottakuppia pönttöön (taas vauhdikkaasti puolijuosten vaarallisen lotinan säestyksellä.)

Muumipikkarit on jee!