Keskustelussa tuli aika vähän uutta infoa meille, koska kuitenkin tätien kanssa käydään joka päivä lyhyesti läpi, miten lapsella on mennyt. Silti tällainen keskustelu on hyödyllinen molempien kannalta ja onhan siinä ihan erilainen rauhakin jutella.
Kävimme läpi mm. Mannan syömistapoja, nukkumaanmenoa, tunteenilmaisua, puhetta, uskontokasvatusta, leikkimistä ja muuta sellaista. Lisäksi meitä pyydettiin sanomaan adjektiiveja, jotka kuvaavat Mannan luonnetta. Keskustelussa kävi hyvin ilmi, että Manna on tarhassa oma itsensä ja käyttäytyy samoin kuin kotona. Vaikka tarhaan mukautuminen sujui hyvin ja tyttö alkoi viihtyä nopeasti, silti täydelliseen kotiutumiseen menee oma aikansa. Tyttö on kuulemma nyt viime aikoina (puhutaan varmaan viimeisestä kuukaudesta) alkanut näyttää itsestään loputkin, mikä on erinomainen uutinen.
Tytöllä ei kuulemma ole vielä ketään "bestistä", mutta hän kuitenkin leikkii milloin kenenkin kanssa. Eihän tämän ikäisellä oikein vielä olekaan, sillä varsinaisesti yhdessä leikkiminen tulee vähän myöhemmin. Hän hakeutuu myös mielellään aikuisen seuraan ja viihtyy hyvin omissa leikeissäänkin.
Aina kun on kilpailutilanne päällä, Manna on taatusti mukana. Jos heillä on vaikkapa pihalla juoksua niin että juostaan pihaa edestakaisin läpi, Manna menee tilanteeseen etunenässä ja lähtee viimeisenä. "Siellä missä on vauhtia ja kovaa menoa, siellä on myös Manna" meille sanottiin ja se kuulosti aivan tutulta. Manna on todellakin aikamoinen vauhtimimmi ja energiaa riittäisi loputtomiin. Tiedämme myös, ettei armas tyttäremme ole mitään hiljaisinta sorttia, mutta hän kuulemma tottelee heti kun käsketään lopettamaan joku älyvapaa toiminta. "Jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin Manna, meillä olisi tosi helppoa."
Eräänä päivänä se lemppari venäläinen hoitaja sanoi mahtavalla aksentillaan, että "vaika Manna on paksuu, hjään silti juoksee nopeastii ja mielelään." Minua ei loukannut yhtään se että hoitaja sanoi Mannaa paksuksi, koska tosiasiahan se on, ettei hänellä ole mitkään maailman hoikimmat raajat, mutta hän on silti sopusuhtainen. Tällaiset huomautukset eivät häiritse myöskään siksi, että Manna syö täysin normaalisti ja terveellisesti, joten minulla ei ole huono omatunto esimerkiksi siitä, että syöttäisin lapselleni jatkuvasti jotain herkkuja (siitä muuten myöhemmin lisää). Minua nauratti ja sanoin, että Manna tosiaan on liikkeessä kotonakin melkein jatkuvasti. Kyllähän niillä jaloilla pingotaankin!
Manna harrastaa tarhassakin metkuilua. Hän tietää, että joku asia on kielletty, mutta tekee sen silti (ilkikurinen hymy kasvoilla) niin että haluaa että tilanne nähdään. Huijausta tapahtuu sekä tarhassa, että kotona: jos hän haluaa kotona vaikka katsoa Muumeja ja minä kiellän sen, hän menee sen jälkeen isin luokse pyytämään jos hän vaikka lentäisi lankaan. Kerran hän kiersi läpi minut, isin ja ukin anelemassa jotain, mitä ensimmäinen kielsi. Jos häneltä evätään joku asia, hän yrittää toimia itse. Tämä on kuulemma fiksun lapsen merkki, sillä hän osaa käyttää omaa päätään monimutkaisempiinkin asioihin.
Sitä on jotenkin vaikea selittää lyhesti, minkälaisessa kehitysvaiheessa Manna tällä hetkellä menee, mutta hän on kuin vähän isompikin lapsi vailla kunnollista puhekykyä.
Tarhassa ollaan tosi yhteistyöhalusia ja kaikki asiat kirjataan ylös ja heidän sisäinen viestintänsä toimii loistavasti. Ei tarvitse sanoa kuin yhdelle tädille joku juttu niin kaikki tietävät sen hyvin pian. Heillä on pieni vihko, johon he merkkaavat tietoa toisilleen. Vaikka jokaisella lapsella on omahoitaja, kaikki ovat silti yhtä hyvin perillä kaikkien lasten asioista. Ei tarvitse kuin kysyä yhdeltä niin vastaus tulee heti. Erinomaista toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti