hämärässä vipeltäviä taaperoita on vähemmän helppoa kuvata,
etenkin jos haluaa jättää salaman pois..
Tänään oli päiväkodin joulujuhlat. Se ei ollut perinteinen yhdessä tilassa istumista ja ohjelmaa, vaan erilaisia "pisteitä", joissa oli kaikenlaista puuhaa. Juhla oli sekä isojen, että pienten ryhmäläisten yhteinen, joten perheet vaelsivat molemmissa kerroksissa.
Alakerrassa, eli pienten tiloissa, laulettiin joululauluja, soitettiin soittimilla ja tanssittiin. Yläkerrassa oli nukketeatteri, piparinkoristelupiste, askartelupiste ja jumppatuokio. Tarjolla oli pipareita, suklaata ja mehua. Jumppatuokio, nukketeatteri ja joululaulut alkoivat aina kun uutta porukkaa vaelsi huoneeseen tarpeeksi. Jumpan lopuksi oli vielä "lumipallon" heittokisa, jossa jokainen sai kolme vanusta tehtyä palloa, joita sitten heitettiin koreihin. Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen ja lopuksi laskettiin kummalla oli enemmän korissa.
Muuten porukka vaelteli ympäriinsä. Tarhantädit olivat saaneet ihanan tunnelman: oli joulukuusi, kransseja, jouluvaloja ja sähkötuikkuja. Porukkaa oli paljon ja tunnelma katossa.
Manna oli ensin ujona kun tarha näytti niin ihmeelliseltä hämärässä ja olihan se myös outoa kun vasta tultiin tarhasta ja sitten mentiinkin jo takaisin. Hetken päästä lapsi juoksenteli ympäriinsä ja meni omineen vaikka mihin väentungoksiin. Välillä kuului "äääitiiiii" tai "iiiisiiii" kun hän varmisti että olemme siinä lähettyvillä. Manna nautti olostaan ja eläytyi mukana kaikkialla. Nukketeatterinäytöksessä paikallaan pysyminen oli vähän vaikeaa, mutta onneksi tarina vei sen verran mukanaan, että keskittyminen onnistui joten kuten. Aina kun uusi hahmo ilmestyi näkyviin, Manna huusi sen nimen (ankka, heppa, lehmä, lintu) onnesta soikeana.
Heräsin aika myöhään juhlavaatetilanteeseen (mikä on harvinaista kun yleensä suunnittelen kaiken sata vuotta etukäteen) kun meillä ei ole ollut juhlia sitten kesän jälkeen, mutta onneksi Mannalle meni vielä viime jouluna kummeilta lahjaksi saatu kiva farkkumekko, jossa on rinnuksissa jouluhenkisiä kuvioita.
Muistelin taas omaa lapsuuttani, kuinka jännää tarhaikäisenä oli mennä päiväkodin iltajuhlaan: kaikki näytti ihan erilaiselta kun mentiin sinne vanhempien kanssa ja juhlavaatteissa. Samoin kouluaikana etenkin joulujuhlat olivat ihania. Jo pelkkä sisällä oleva tunnelmavalastus teki lapseen (ainakin minuun) ison vaikutuksen. Lopuksi saimme kaikki paperipussin, jossa oli omena, rusinoita ja pähkinöitä sekä joulupipari. Joskus siellä saattoi olla joku suklaakarkkikin. Juuri sen juhlallisen tunteen haluaisin välittää lapselleni. Sen, kun perhosia on vatsanpohjassa ja on jännittävä nähdä arkinen miljöö ihan erilaisin silmin.
Mannan juhlat menivät hienosti ja nopeasti, lapset eivät olisi malttaneet lähteä kotiin, mutta lähtö sujui silti kaikilta ihan sovinnolla. Kotona vielä iltapala naamariin ja unta palloon. Jännittävä päivä!
Taas kotona! Pientä rauhoittumista
ennen iltapalaa ja -pesuja.
Meillä oli myös eilen isojen ja pienten joulujuhla, jossa lapset esiintyivät. Aluksi Jonsku huuteli äitiä kun ei minua nähnyt ja sitten kun näki juoksi syliin. Pojasta näki, että tilanne oli liian jännittävä - kaverit itkeskeli, juontajan ääni särki korvia, salamat välähtelivät vähän väliä, eikä ketään tunnistanut yleisöstä. Nyt meni siis aivan päinvastoin kuin viimevuotinen joulujuhla. Mitenköhän ens vuonna :)
VastaaPoistaOnhan se tosi jännittävää esiintyä, joten en yhtään ihmettele että Joona tuli mieluummin syliin. Niinhän se aina on, ettei koskaan tiedä etukäteen miten juhlat lasten kanssa menee. :) Nää Mannan juhlat olivat juuri siksi minusta tosi hauskat kun kenenkään ei tarvinnut erikseen esiintyä, vaan kaikki tehtiin yhdessä. Nukketeatteri oli ainut sellainen esitys-esitys, mutta tädit hoitivat sen. :)
VastaaPoistaToivottavasti Jonsku tokeni pian esitysjännityksestä ja pystyi
nauttimaankin vähän juhlasta.
Tosi kivalta juhlalta kuulostaa, ei tarvitse kenenkään jännittää! Pitääkin vähän heittää vihjettä ensi vuotta varten ;)
VastaaPoista