perjantai 9. joulukuuta 2011

Kauppa-apulainen

Manna ei ole ollut vähään aikaan kovin kärsivällinen kauppakärreissä istuskelija. Siskoni suositteli Mannalle omien kärrien antamista. Olin ajatellut sitä jossain vaiheessa, mutta jotekin en ollut viitsinyt vielä kokeilla sitä, koska ajattelin että tuo melko riehakas tyyppi lähtisi juoksemaan niiden kanssa päättömästi karkuun. Pari viikkoa sitten kokeilimme ja sehän sujui kuin tanssi! Manna kulki kärsivällisesti koko kauppareissun kanssamme ja lisäsi tärkeänä ostoksia kärryihin. Olisihan se pitänyt osata päätelläkin, että kun lapsella on mielekästä tekemistä, ei karkaaminen tule mieleen. Mitä nyt pieniä riemujuoksukierroksia lähimaastossa tekee, mutta ei sen kummempaa.

Eräänä päivänä Manna sai taas työntää kärrejä (harmi ettei niitä ole joka kaupassa) ja kun menimme kassalle, Manna ojenteli tavaroita yksitellen ja sanoi meilkein kaikkien nimet. Wau!




2 kommenttia:

  1. Ihan mieletöntä tuo puheenkehitys! :) Jooh, olen itsekin miettinyt, että mitä sitten, kun kärryissä istuskelu ei enää kelpaa. Harmi tosiaan, ettei noita pikkukärryjä ole joka paikassa.

    VastaaPoista
  2. Noita vaan testaamaan jos vaan kaupasta löytyy! Toimii näköjään tosi hyvin vähän menevämmälläkin tyypillä. :) Ihan hyvin toimii myös ne autokärryt, mutta rauhattomalla tuulella niistäkin lähdetään aika herkästi lätkimään. Hassua muuten. Siitä ajasta, kun Manna oli vielä tytyväisenä vaunuissa katseleva puoli vuotias, tuntuu olevan valovuosia aikaa, vaikka se oli vasta viime vuonna. :D Tosi huimaa toi lapsen kehitys etenkin ekoina vuosina.

    VastaaPoista