Taas puljaamassa

Olimme perjantaina Flamingon vesipuistossa perheen ja Mannan kummin ja hänen miehensä kanssa. Asumme aika lähellä, joten pitihän se vihdoin kokeilla. Meillä oli älyttömän hauskaa kun pulikoimme taas vedessä monta tuntia. Vesipuistossa oli hauskoja liukumäkiä ja altaita, joissa oli mahtava virtaus. Kuten Turun Caribiassa, täälläkin oli lapsilla uimaleluja ja kellukkeita käytettävänä. Manna innostui uimarenkaasta. Hän viihtyi vaikka kuinka kauan oikeassa uima-asennossa Muumi-renkaan ("Pappa! Pappa!") läpi pujahtaneena vettä potkien niin että häntä pidettiin vatsasta kiinni. Vuorottelimme ison ja lasten altaan välillä. Plussaa kaikissa altaissa oli se, että portaiden sijasta reunat syvenivät loivasti kauttaaltaan.

Lasten altaan vieressä oli hauska perheliukumäki Familia, joka oli parikymmentä metriä pitkä ja monta metriä leveä. Liukumäen pinnassa menee ohut ihana "vesimatto", joten liukuminen on tasaista ja vauhtia saa vaikka minkälaista. Liukumäen muotokin on sopiva kaiken ikäisille. Ensin laskimme Manna sylissä, mutta jonkin ajan päästä kokeilimme tehdä niin, että toinen meistä päästi Mannan irti ja toinen otti alhaalla vastaan. Usein lähettäjä lähti laskemaan tytön vierellä. Lopussa Manna meni hetkeksi umpsukkeluksiin veden alle, josta vastaanottava nosti heti pintaan. Lapsi rakasti sitä: heti sylissä hän alkoi osoitella ylös että uudestaan, uudestaan! Liu'un aikana kuului mahtavaa naurua. Vesipeto olisi varmaan jaksanut ravata mäkeä edestakaisin hamaan tulevaisuuteen saakka ja monta kertaa sieltä laskettiinkin.

Liukumäki on siitä hauska, että siinä voi pyöriä miten päin tahansa. Liukumäessä näytti viihtyvän niin taaperot kuin mummotkin ja kaikki siltä väliltä.

Olimme koko porukka illalla niin onnellisen väsyneitä, että oli kuin usvassa kelluisi. Mannakin oli maailman lauhkein kun lähdimme altailta suihkuun ja pukemaan. Kaikki kävi ja missään ei pistetty hanttiin. Minua oikein nauratti.