Mannalle on kevään mittaan kasvanut ihana empaattisuus. Kun vaikka riitelemme miehen kanssa, Manna tulee eteen ja tekee kaikenlaisia hassuja juttuja piristääkseen. Hän ilmeilee, heiluu, hymyilee, pelleilee ja ottaa kiinni. Jos minua itkettää, hän tulee usein lohduttamaan esimerkiksi painamalla päänsä syliini. Se on minusta tosi hellyttävää. Pidämme huolen siitä, että Manna näkee aina sovinnon. Eikä meistä kumpikaan onneksi pitkävihaisia olekaan.
Mukaan on tullut myös pussailu. Manna antoi todistettavasti ekoja pusuja kevään mittaan, mutta nyt hänelle iskee välillä oikein hellyyspuuskia: hän tuo kasvonsa ihan lähelle, laittaa päänsä poskea tai kaulaa vasten ja kun pyytää antamaan pusun, hän antaa hyvin märän sellaisen suu ammollaan. Toistaiseksi minä olen ollut se, joka niitä eniten saa. Olemme kovia osoittamaan toisillemme hellyyttä, joten en ihmettele että lapsikin oppii nopeasti hellyyden antajaksi ja -vastaanottajaksi.
Puheen ymmärtäminen on jo ihan ällistyttävää! Kommunikointi käy yhä helpommaksi kun Manna on alkanut ottaa mukaan sanoja aina vaan käytännöllisimpiin tilanteisiin. Samoin hän johdattelee eleillä, jos en ymmärrä hänen "puhettaan." Kun hän haluaa päälleen lisää vaatetta, hän vie minut vaatekaapilleen ja osoittee hyllylle. Kun kysyn, "haluatko housut", hän sanoo hyväksyvästi "m!" ja menee lattialle istumaan. Jos on jano, hän suuntaa jääkaapille tai vesihanan viereen. Joskus hän ottaa ihan konkreettisesti kädestä kiinni ja lähtee viemään haluamaansa paikkaan.
Luovuimme siis syöttötuolin turvakaaresta, koska Manna osaa kavuta omin avuin tuoliin ja sieltä pois. Samoin tavalliset tuolit, sohvat sun muut istuimet alkoivat olla loppukeväästä arkipäivää. Koska haluan, että lapsi oppii omatoimiseksi ilman että seuraan koko ajan varjona kädet levällään perässä, olin noiden kiipeämisjuttujenkin kanssa aika uhkarohkea: kun Manna kapusi tuolille, saatoin mennä toiseen huoneeseen vähäksi aikaa tekemään jotain. Olisihan siinä voinut kuulua kolahdus jos toinenkin, mutta siinä vaiheessa kun tuolille kiipeäminen oli ollut kuvioissa jonkin aikaa, Manna osasi tulla jo aika hyvin pylly edellä alas kaikenlaisista paikoista. Ehkä siksi uskalsin ollakin uhkarohkea.. Kun kuulin ähinästä että hän haluaa alas, aloin ohjeistaa vähän kauempaa että pylly edellä, pylly edellä ja menin apuun vasta jos hän ei meinannut millään onnistua. Joskus hän kapusi alas niin hiljaa, että huomasin yhtäkkiä kun Manna ilmestyi kanssani kotihommiin. Aika pian saatoin jättää hänet ihan turvallisin mielin tuolille, sohvalle tai sängylle luottaen, että hän pääsee itse sujuvasti alas.
Myin hiljattain myös tavalliseen tuoliin laitettavan matkasyöttötuoli Sack'n Seatin, jonka ostimme viime talvena jokin aika ennen Tukholman reissua. Koko kevään istuin oli kovassa käytössä ja kulki kätevästi mukana hoitolaukussa, mutta nyt sitä ei enää tarvitse. Aina kun joku tällainen vaihe on ohi, minulle tulee vähän haikea olo.
Yksi hauska leikki on "Missä Manna?" Se toimii niin että kun sanomme tuon lauseen, Manna laittaa silmät kiinni. Sitten alamme huhuilla "Missä ihmeessä se tyttö on? Missä Mannaaaa? Mannaa, missä sinä olet? Huhuu?" ja kun tyttö avaa silmät, huudamme ilahtuneina "Siellähän se Manna oli!" Tämän jälkeen Manna käkättää voitonriemuisesti ja leikki alkaa alusta.
Toinen aika huvittava juttu on se kun Manna yrittää huijata meitä, josta vaikka tässä yksi esimerkki: olemme antaneet Mannan syödä tuttia nukkumaan mennessä ja rauhoitustilanteissa, mutta ei ns. huvituttina. Jos Manna tulee unilta tutti suussa, pyydämme sen häneltä aika pian pois ja hän ojentaakin sen heti. Jos tuttia ei heti laita pikku näppien ulottumattomiin, Manna yrittää vähän ajan päästä saada sen taas suuhunsa. Jos hän onnistuu siinä, hänelle sanotaan että tuttia syödään vaan kun nukutaan. Samassa lapsi menee lappeelleen ja ummistaa silmänsä. Ja hymyilee samalla. "Nukkumista" kestää sitten muutaman sekunnin, jonka jälkeen hän luulee huijanneensa meitä ja yrittää jatkaa leikkejään muina miehinä tutti suussaan. Hehheh! En koskaan lakkaa ällistelemästä, miten varhaisessa vaiheessa lapsi oppii vaikka mitä.
Se viimenenkin kulmahammas on sitten puhjennut ja sitten on jäljellä vielä viimeiset neljä poskihammasta. Pottahommat ovat alkaneet tällä viikolla uudestaan ja se vaikuttaa olevan taas mieluisaa puuhaa. Kunnon tauko siitä pidettiinkin, mikä oli hyvä ratkaisu.
Sadetta pitelemässä rattaiden suojassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti