Veimme Mannan yhdessä tarhaan n. klo 7.45. Mies auttoi tyttöä aamupalan kanssa sillä aikaa kun täyttelin loppuja tietoja Mannan papereihin. Puuroa meni ihan hyvä annos. Sen jälkeen jatkettiin leikkejä. Mies lähti töihin ja minä jäin vielä Mannan kanssa. Lähdin noin klo 9 ja Manna huusi kuin syötävä. Hoitaja piti häntä sylissä ja lohdutti. Jo eteisessä kuulin, että itku laantui. Hain Mannan tarhasta lounaan jälkeen. Hän oli kuulemma ollut oikein reipas, mutta välillä oli tullut pientä itkua. Porukka oli ollut pihalla sateesta huolimatta. Kuravaatteet pääsivät heti käyttöön! Hakiessani häntä Manna tuli hihkuen vastaan halaamaan. Hänelle oli annettu Unikki, mitä hän piteli tiukasti sylissä. Olin antanut ohjeen, että sen voi antaa jos Manna on itkuinen tai muuten pelokkaan oloinen. Kotona nukahti päikkäreille melkein välittömästi. Tyttö oli loistavalla tuulella koko loppupäivän, mistä voi päätellä että hän viihtyi oikein hyvin.
Päivä 2.
Vein Mannan taas samaan aikaan. Autoin aamiaisen kanssa ja sitä meni taas ihan hyvin – pikku alkuhangottelun jälkeen. Näkkäri auttoi keskittymään. Puuron jälkeen mentiin leikkimään. Mannaa kiinnosti erityisesti Lego-eläimet. Lähdin hieman eilistä aikaisemmin ja Manna jäi leikkimään ihan coolisti. Huomasin eteisessä, että olin unohtanut laittaa Mannalle tossut. Hän liukasteli eilen paljon, joten päätin antaa ne vaivihkaa oven raosta hoitajalle. (Manna oli leikkimässä ihan toisessa huoneessa). Juuri sillä hetkellä tyttö sattui käppäilemään siitä ohi ja sai tietenkin minut nähdessään kovan itkukohtauksen. Hoitaja piteli Mannaa sylissä ja lohdutti. Tuntui surulliselta lähteä.
Ryhmä oli taas sateesta huolimatta ulkona. Kuivauskaappi humisikin ahkerasti kuivattasessaan märkiä kuravaatteita. Hain tytön taas samaan aikaan lounaan jälkeen, jonka oli syönyt hyvin (2 lautasellista jauhelihakeittoa). Hän oli taas innoissaan minut nähdessään, esitteli eteisen katossa olevia paperilintuja ja seinällä olevia kuvia. Hoitajat olivat antaneet taas Unikin välillä lohdutukseksi ja Manna olikin siihen kuin liimattu. Kotona nukahti yhtä nopeasti kuin eilenkin ja oli erinomaisella tuulella koko päivän.
Päivä 3.
Olin taas hetken Mannan kanssa ennen kuin lähdin. Nyt lähdin jo ennen aamupuuroa ja Manna jäi taas itkemään hoitajan syliin. Itku kuulemma laantuu aina aika nopeasti kun lähden pois, mutta tuntuu se silti tosi kurjalta. Puuroa oli mennyt hyvin. Päivän mittaan oli tullut pientä itkua aina välillä, mutta sitten taas kaikki oli mennyt hyvin. Manna söi lounaan hyvällä ruokahalulla. Tänään oli eka päikkärikokeilu. Mannalle annettiin ohjeeni mukaan Unikki ja tutti. Vähän aikaa oli katsellut ympärilleen ja nukahtanut sitten. Siis samalla tavoin kuin kotona, jeee! Unet olivat kaikenlisäksi pitkät! Unien jälkeen välipalaa, joka maistui myös. Tulin hakemaan sen jälkeen. Manna hihkui taas innoissaan, halasi ja esitteli jälleen eteisen katossa olevia paperilintuja, seinässä olevia muumikuvia jne. Päivä oli kuulemma mennyt hyvin. Välillä taas pientä itkua, muttei kummempaa. Reipas tyttö kuulemma. Unikkia hoitajat olivat joutuneet maanitella pois ihan tosissaan ja lopulta se onnistui käsinuken avulla.
Päivä 4.
Mies pääsi taas mukaan viemään Mannaa. Hetken sisällä oltuamme lähdimme yhdessä pois. Manna jäi taas itkemään hoitajan syliin, mutta oli taas laantunut aika nopeasti. Ruoat olivat maistuneet tavalliseen tapaan. Unet sujuivat samaan tapaan kuin eilen – erinomaista! Nyt hoitajat olivat ottaneet Unikin kanssa vähän kovemman otteen, eli he antoivat sen vain unille. Se on hyvä, sillä sanoinkin heille, että joskus Unikin kanssa saa olla aika raaka tai Manna lutsuttaisi sitä koko ajan. Manna oli ollut ihan ok sen kanssa, ettei Unikkia saanut kuin unen ajaksi. Päivä oli mennyt taas oikein hyvin: tyttö leikki reippaasti. Välillä, etenkin siirtymätilanteissa, tulee pientä itkua. Hain Mannan taas välipalan jälkeen ja hän näki minut jo ovessa olevasta ikkunasta kun tulin eteiseen. Sieltä hän osoitteli ja hihkui. Iso halaus ja paperilintujen, lelujen ja seinäkuvien esittelyä. Kovaa höpötystä. Hän kertoi selvästi, mitä kaikkea sitä onkaan päivän aikana tehty.
Päivä 5.
Mies tuli taas mukaan viemään Mannaa. Lähdimme jälleen yhtä aikaa pois ja Manna jäi huutamaan hoitajan syliin. Eteisessä kuulimme, että itku loppui melkein heti ja Manna olikin jo vilkuttamassa meille ikkunassa hoitajan kanssa. Päivä oli mennyt taas oikein hyvin. Pientä itkua taas siirtymävaiheissa (esim. kun tullaan ulkoa sisälle, mennään syömään tms), mutta tyttö reipastuu selvästi päivä päivältä. Lounaaksi syöty kasvislasagne ei ollut maistunut kovin hyvin, mutta jonkin verran kuitenkin. Uni oli tullut yhtä hyvin kuin aikaisemminkin ja kestänyt puolitoista tuntia. Manna heräsi hymyillen ja se tarkoittaa sitä, että tyttö tuntee olonsa jo kodikkaammaksi. Olen tosi iloinen, että syöminen ja nukkuminen sujuvat tarhassa yhtä hyvin kuin kotona!
Haimme Mannan yhdessä: miehellä on perjantaisin lyhemmät päivät, joten oli kivaa kun hän pääsi mukaan. Manna juoksi taas heti syliin ja höpötti iloisesti.
Hoitajat ovat ihan huippuja! Minusta on myös mahtavaa, että tarhassa on niin säännöllinen rytmi. Lapsi oppii odottamaan, mitä seuraavaksi on vuorossa ja näin tuntee olonsa turvallisemmaksi. Koska tykkään pitää kotonakin säännöllisiä rytmejä, on hienoa että tarhassa sama meno jatkuu. Ja mikä parasta: rytmit ovat samat, mitkä kotonakin. Ei tarvitse siis vääntää Mannan kelloa yhtään tarhaa varten, mikä helpottaa sinne mukautumisessa. Maananaina onkin sitten "tositoimet" kun menen itsekin töihin. Onneksi Mannan päivistä ei tule kovin paljon aikaisempia pitempiä, sillä mies pääsee usein kotiin jo klo 15 paikkeilla.
Leikkimässä omalla pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti