Minä poljen, sinä ohjaat...

Työkaverini tarjosi Facebookissa poikiensa ihanaa perinteistä kolmipyörää. Tai oikeastaan pyörää oli käyttänyt vain toinen heistä, sillä nuorempi jätti tämän väliin ja siirtyi suoraan potkupyörään. Meillä on ollut puhetta pikku pyörästä, mutta vaikka Manna on tosi kiinnostunut pyörällä ajamisesta (käytännössä pyrkii kaikkien vieraiden lasten pyörien selkään), ainakaan minulla ei ole ollut vielä kiirettä hankkia sellaista. Sanoinkin miehelle että katsotaan ensi kesänä sitten. Nyt kun tilanne kuitenkin tuli eteen ihan itsestään, kysyin mitä kaveri pyytää pyörästä. Kuulemma ei rahaa, joku hyvä viini riittää. Kaupat tuli! Ostimme hänelle kaksi pulloa ja haimme pyörän tänään. Se on tosi hyvässä kunnossa. Kotona vein pyörän suihkuun ja nyt se on kuin uusi.

Testitilanteessa Manna arvatenkin hihkui onnesta. Kotipihalla mies viritti narut molempiin sarviin, jotta voi vetää ja samalla avittaa ohjaamisessa. Mannan jalat ylettyvät polkimille juuri ja juuri ja hän on hoksannut niiden funktion, mutta koordinaatiossa on vielä vähän hiomista. Siitä se lähtee!

Pyörän testaamista heti kun pääsimme kotiin. Manna nauroi ääneen kun iskä veti naruilla.

Kotona pyörä pääsi suihkuun ja kiiltelee nyt kuin uusi.