maanantai 9. tammikuuta 2012

Sieltä se sitten puhkesi

Vesirokko tuli kuin tulikin Mannalle, tasan 14 päivää joulusta. Mannan serkkutyttö (jolta Manna sen siis sai) sai sen isosiskoltaan ihan samassa ajassa, 14 päivän itämisajalla. Tarkkaa tartuntatyötä, kuten siskoni sen sanoi. Rokon puhjetessa olimme mökillä viettämässä loppiaista, mutta sehän ei mitään haitannut.

Loppiaisiltana ilmeni jo ensimmäisiä vesirokkoon sopivia oireita: ruokahaluttomuutta, levottomuutta, kuivaa yskää ja lievää lämpöä. Tosin tajusimme yhdistää nämä oireet vasta seuraavana päivänä lauantaina kun näppylät tulivat kehiin. Illalla kuume nousi ja Manna meni kaikesta huolimatta (kaiken lisäksi juuri ennen loppiaista nenäkin alkoi vuotaa) nukkumaan oikein hyvin, mutta myöhemmin vähän houraili: "poiss, poiss, poissssss!" hän huuteli jollekin olemattomalle silmät ummessa ja rauhoittelun jälkeen jäi taas nukkumaan.

Nyt maanantaina näpyt ovat jatkaneet vielä tasaista lisääntymistään ja nyt niitä on jo aika lailla. Saa nähdä lisääntyvätkö vielä. Mannalla on parina ekana iltana ollut kuumeinen iho, mutta tänään se on tuntunut lieventyvän. Soittelin aamulla tarhaan ja kyselin, mikä heidän käytäntö on vesirokkotapauksissa. Sain vastauksen, että kun jokainen näppy on muodostunut ruveksi, sitten voi tulla takaisin. Tähän menee noin viikko.

Päivisin Manna on ollut hyväntuulinen ja energinen itsensä, eikä ihoa ole toistaiseksi tuntunut pahemmin kutittavan. Mitä nyt välillä pikkusen kahnututtaa, mutta sekin vielä aika vähäistä. Mutta kyllä lapsi on selvästi hieman hämmentynyt iho-oireistaan, etenkin nakuna ollessaan. Näppylät ilmestyivät ensin keskivartalolle ja heti sen jälkeen kaulaan, kasvoihin nenää myöten, päänahkaan, käsiin, pimppaan ja pyllyvakoonkin. Jaloissa on kaikkein vähiten. Mies haki apteekista jotain vesirokkovoidetta, jonka tarkoitus on viilentää ihoa. Sen se kyllä tekee ja yöt ovat edelleen menneet rauhallisissa merkeissä.

Ruokahaluttomuus on edelleen jatkunut ja olemme pitäneet huolta, että Manna ainakin juo riittävästi ja saa edes jotain suuhunsa. Vesikellojahan voi tulla suuhun asti, mutta toistaiseksi en ole sellaista havainnut. Iltapesujen aikana on ollut pientä kiukuttelua. Sehän on selvä kun on vähän kurja olo ja iltaisin se on usein pahempaa kuin päivällä, ainakin mitä omiin sairasteluihin vertaa. Omaan sänkyyn pujahtaminen on kuitenkin sitten aina helpottanut.

Olen tosi iloinen, että Manna sai vesirokon näin varhaisessa vaiheessa. Myöhemmin iho-oireet tiedostaisi vielä selvemmin, mutta nyt (ainakin Mannan tapauksessa) näyttää siltä, että huomio kiinnittyy kaikkeen muuhun vähän kurjasta olosta huolimatta.

Selässä on jo aika paljon näppyjä.

Hyvänen aika, pitäähän sitä pitää itsensä
edustavana rokosta huolimatta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti