Tunnelmaa kyökissä.
Päikkäreiltä heräilevät.
Nyt lähtee ukin lasit!
Aamulla oli vähän aikaa lunta.
Yksi tärkeimmistä tunnelmanluojista. Kun kuusi kannettiin sisään,
Manna huusi herkeämättä "Oho! Ooohoo! Puu! Ohooo! Puuuu!"
Olisi niin tehnyt mieli mennä sorkkimaan isin
ja ukin keskeneräistä shakkipeliä!
Mummi oli laittanut keijukaisia vessan ikkunaan!
Herkkupöytä.
Vietimme siis joulun perinteisesti vanhempieni luona. Tunnelma oli tavalliseen tapaansa leppoisan rauhallinen ja kotoisa. Manna juoksenteli ympäriinsä isommissa tiloissa ja me kaikki saimme saunoa, syödä ja rentoutua sydämemme kyllyydestä. Se oli juuri sitä mitä nyt tarvitsin, akkujen lataamista. Innostuin jopa neulomaan, mikä on minulta todella ihmeellinen päähänpisto: neuloin nimittäin viimeksi ala-asteella. Sittemmin se ei ole kiinnostanut pätkän vertaa. Nyt olin unohtanut kirjan kotiin, mikä katastrofi, sillä yksi joulun kokokohdista on kun saa lukea oikein kunnolla. Niinpä sain päähäni aloittaa tuubihuivin teon. Äidin opastuksella se lähtikin sujumaan ihmeellisen hyvin!
Manna tykkäsi joulukinkusta todella paljon ja vaatikin ruokailun lomassa aina lisää "kinkuuuu, kinkuuu!" Manna sai myös vähän karkkia ja joulupipareita. Hän kutsuu piparia hauskasti "papini" tai "papiii." Lapsi maisteli kaikenlaisia jouluruokia, mutta suurimman voiton taisi viedä juurikin kinkku. Tuosta pipari-sanasta tuli mieleeni eräs toinen hauska: Manna sanoo jogurttia "uttini" tai "utti."
Joka jouluinen Lumiukko-piirretyn katseluperinne kelpasi Mannallekin. Hän seurasi sen alusta lopuun aivan hievahtamatta. Lumiukonhan saa nykyään jo DVD:lläkin, mutta minulla on periaate, että katson sen yhden kerran vuodessa, vain jouluaattona. Olen katsonut sen lapsesta asti joka joulu paria kertaa lukuunottamatta ja se on aina yhtä liikuttava. Lumiukon ja joulurauhan julistuksen jälkeen lähdimme siskon luokse joulupuurolle. Siskon nuorimmalla tytöllä oli vesirokko. Mannakin voisi sairastaa sen riemumielin heti kun mahdollista, joten tartunta olisi ihan tervetullut. Siinähän on melko pitkä itämisaika, joten jos Manna sai tartunnan, sen pitäisi laskelmien mukaan puhjeta viimeistään ensi viikolla. Vesirokko onkin varmaan ainut pöpö, jonka vanhemmat mieleellään haluavat lapsensa saavan, vaikka Mannan tapauksessa tilanne ei välttämättä ole niin yksinkertainen, sillä "vesirokkoon tulee kiinnittää erityistä huomiota niillä lapsilla, joilla on perussairautena esim. allergia tai atooppinen taipumus (rakkulakylvö runsaampi ja korkeampi kuume)." Toivotaan että jos ja kun se joskus tulee, se ei ole kovin raju.
Ja taas todistettiin se, että Manna tykkää vauhdista: kun yläkerrassa alkoi joku juoksu- ja riehuntaleikki, oli Manna taatusti mukana.
Puuron jälkeen kävimme perinteisesti hautuumaalla – tällä kertaa ensimmäistä kertaa sateenvarjon kera: aamulla satoi lunta, mutta loppupäivän sitten tulikin vettä kuin esterin sieltä.
Annoimme Mannan valvoa aaton kunniaksi, mutta jo lahjojen avaamishetkellä (n. klo 19.30) alkoi silmiä hierotuttaa ja suunnilleen klo 21.30 hän lähti iltapesulle melkein omasta aloitteestaan. Manna nukkui mummilassa tosi hyvin ja päikkäritkin olivat pitkiä.
Minä saunoin joka ikinen ilta. Koska meillä ei ole enää omaa saunaa, otan aina mahdollisuudesta kaiken irti. Ah!
Manna oli tänäkin jouluna flunssassa ja minä seurasin perässä: heräsin joulupäivän aamuna kaktus kurkussa, nenä tukossa ja iho flunssaisen kipeänä. Onneksi tilanne helpotti melko pian ja molemmat olimme terveitä parissa kolmessa päivässä.
Tämä joulu oli säätilansa vuoksi hieman erilainen kuin viimeksi, minkä vuoksi joulutunnelmaan oli ensin vaikea päästä. Ihan kuin olisi juhlinut ennakkoon jo syyskuussa. (Paitsi että silloin ei vielä olisi ollut näin pimeää.) Lopulta kuitenkin olo oli jo ihan jouluinen. Tajusin juuri, että tämä oli jo kolmas joulu kun kirjoitan tänne!
Hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti