Sairastelua

Vuodenvaihde on mennyt aika lailla sairastelun merkeissä.

Manna oli jouluna flunssassa, mutta se meni nopeasti ohi. Minäkin sairastin samaan aikaan saman pikataudin.

Sitten Manna sai loppiaisena vesirokon ja toipui siitä reilun viikon. Potilas oli erittäin reipas, eikä valittanut oikeastaan yhtään. Ihmetteli loppuvaiheen rupia osoittelemalla isoimpia ja sanomalla "pipi, oho" ja pyyhkäisi niitä sanomalla " pipi poiss." Vaikka näppyjä oli loppujen lopuksi aika paljon, silti Manna raapi itseään aika vähän. Kaikkein ensimmäinen näppy, jonka Mannalla havaitsin, lähti myös viimeiseksi. Siitä näyttää jäävän pysyvä muisto.

Kun Manna oli ollut yhden viikon normaalisti tarhassa, siellä levisi vastatautiepidemia. Meidän piti mennä sen viikon lauantaina miehen kanssa treffeille ja Mannan kumminsa luose yökylään, mutta koska tyttö alkoi oksentaa perjantaiyönä, suunnitelmat muuttuivat. Manna valitti oksennustaudissakin todella vähän. Kun hän alkoi kakoa, meistä jompi kumpi syöksyi heti hänen luokseen vadin kanssa – ensimmäiset kerrat menivät sänkyyn. Kun näytti siltä, että oksentaminen ei jää yhteen kertaan, Manna halusi viettää aikaa meidän sylissä. Aina välillä hän sanoi "pipiii" ja sitten alkoi kouristaa. Hoidin Mannaa samalla tavalla kuin oma äitini joskus minua ollessani lapsi: vatsan rauhallinen ja kevyt hierominen helpottaa ja oksennus tulee helpommin. Ei mennyt kauaakaan kun Manna oppi itse hamuilemaan vatia. Hän halusi mennä yksin lattialle oksentamaan niin, että oli polvillaan käsiinsä nojaten vadin ääressä. Ei voinut muuta kuin ihmetellä noin pienen lapsen urheutta ja omatoimisuutta. Samalla sydäntä särki katsella kun toisella oli niin kurja olo, mutta oli silti reipas.

Yöpukuja meni ja lakanapyykkiä kertyi. Vuori pesuhuoneen lattialla kasvoi. Niiden pesu sujui kuitenkin yllättävän nopeasti: talossamme on onneksi kuivaushuone, jonka ansiosta saimme pestyä isomman kasan saman päivän aikana.

Ensimmäisen yön jälkeen. Iskä ottaa torkkua tytön katsellessa Muumeja.

Hiljainen vatsatautipotilas katselee Pingua.

Vaisu tyttö.

Aluksi juottaminen osoittautui melkein mahdottomaksi tehtäväksi, vaikka yritimme tarjota mitä herkkujuomaa tahansa. Manna oli haluton ja väsynyt, nukahteli syliin ja sohvalle, mitä hän tekee normaalitilanteessa äärimmäisen harvoin. Aina välillä hän onneksi suostui ottamaan vähän juomista ja jogurttia. Mies kävi ostamassa apteekista jonkinlaista ravinnetta, jota sekoitetaan nesteeseen. Kun lapsi juo sitä vastataudissa, ravintoarvot pysyvät suht koht tasapainossa. Manna oksensi yön jälkeen vielä kerran seuraavana päivänä ja sitten tavaraa alkoi tulla toisesta päästä. Se kestikin sitten monta päivää: kun tauti alkoi perjantaiyönä, Manna oli valmis tarhaan vasta seuraavana torstaina. Lapsi nukkui koko sairastelunsa ajan meidän kanssa ja tervehtymisen jälkeen omaan sänkyyn takaisin siirtyminen sujui onneksi normaalisti.

Mannalle ei maistunut edes pillimehu.

Onneksi edes lusikalla meni vähän.

Välitorkut sohvalla.

Takapihamme muuttui sairastelun aikana satumetsäksi.

Me saimme kivasti miehen kanssa saman taudin ja se alkoi meillä ihan samaana aikaan sunnuntaiyönä. Kun minä ja mies olimme seuraavana päivänä kipeimmillämme, oli Mannalla taas jo jonkin verran virtaa ja hän käyttikin sitä välillä kiusaamiseen, jotta meidän oli vähän väliä noustava sohvalta, johon olimme linnoitautuneet. Yritimme vähän vuorotella päikkärinukkumisissa. Oli inhottavaa sairastaa samaan aikaan kun toisesta ei ollut paljon apua ja lapsen vuoksi oli kuitenkin pysyttävä jotenkin tolpillaan. Onneksi meidän kummankaan tauti ei kestänyt kuin pari päivää. Tokenemisen jälkeen mies halusi tehdä kuurauksen kotona, hän jopa höyrytti sellaisella höyrysilitysvehkeellä tyynyt ja patjat. Kai siitä jotkut pöpöt kuolevat. Kuuraustoimenpide tuntui ihanan puhdistavalta sen yrjö-ripulivaiheen jälkeen.

Kun Manna palasi tarhaan, hän sai heti pahan flunssan ja yskän. Kävimme viime lauantaina jopa lääkärissä, koska halusin varmistua ettei kyseessä ole vesirokon jälkitauti, keuhkokuume. Lääkäri kuunteli kyllä todella tarkasti ja Mannasta otettiin verikoekin tulehdusarvojen katsomiseksi (Manna ei räpäyttänyt silmäänsäkään kokeen otossa). Sen jälkeen lääkäri kuunteli vielä. Ei ollut onneksi keuhkokuumetta tai keuhkoputkentulehdusta, mutta hän oli nyt kipeimmillään koko tähänastisen historiansa aikana. Aikaisempien flunssien aikana Mannalla on ollut energiaa leikkiä, mutta nyt hän oli kuin usvassa ja nukahteli helposti. Manna sai tehokasta kuumelääkettä ja tällä hetkellä hän on jo terve yskää lukuunottamatta. Reipas hän oli taas, mutta kyllä sen huomaa että häntäkin alkaa vähän nyppiä jatkuva sairastaminen. Nyt on sitten minun vuoro: eilen iski kamala nuha ja kurkkukipu. Pah! Mutta tätähän tämä on etenkin pienen lapsen kanssa, ikuista oravanpyörää pöpöjen kanssa. Tarha ei ole kuitenkaan mielestäni vaikuttanut sen enempää sairastelutiheyteen, sillä melkein kaikki tietämäni kotona olevat lapset sairastelevat melkeinpä yhtä usein.

Flunssapotilas.

Valo alkaa onneksi pikkuhiljaa lisääntyä, joten ehkä vastustuskyky alkaa vahvistua itse kullakin.

Nyt tuntuu jo paremmalta!