Ikävä vanhaa neuvola-aikaa!

En haluaisi verrata edelliseen neuvolan tätiin, mutta se tulee väkisin. Tämä uusi pitää tiukasti kiinni yhden tunnin soittoajastaan. Se on kai yleisempää niin, olin vaan tottunut liian hyvään. Yritä siinä sitten kilpailla kaikkien muiden kanssa, saako hänet kiinni. Vanha täti vastasi aina ja jos silloin oli juuri asiakas, hän soitti hetken päästä takaisin. Inhottavampaa se on raskaana oleville, jotka yrittävät vaikka hätääntyneenä saada neuvoja. Niin, odotapa klo 12-13-soittoajalle. Minulla oli odotusaikana hieno tilanne, että sain soitettua mihin toimistoaikaan tahansa, mutta nyt soittoajan varassa olevat saavat kyllä paremmin vastauksia vaikka äitiyspolin päivystyksestä.

Takaisin varsinaiseen asiaan: varasin äsken Mannalle 2-vuotisneuvolan. Yritin ensin sata vuotta päästä läpi, kunnes onnisti. Puhelimessa hän kuulosti ihan ystävälliseltä, joskin tuntui puhuvan kuin vähä-älyiselle. Minulle parhaita aikoja ovat maanantait, sillä olen lapsen kanssa kotona. Ja niin on hänkin. Hetken mielijohteesta meinasin ottaa jonkun toisen päivän – emmehän ole nähneet tätä uutta tyyppiä vielä kertaakaan – mutta sitten palasin takaisin maanpinnalle: lähde ensin bussilla neuvolaan, tule sieltä sitten takaisin päin tarhalle ja siitä taas takaisin bussille. Jos minulla on mahdollisuus valita niin ei kiitos. Vajaan tunnin neuvola-ajasta tulisi vähän liian pitkä projekti. Niinpä Mannan ottaa (taas) vastaan joku toinen tyyppi, joka hänkin on meille ihan vieras. Eihän tämä neuvolajuttu enää ole niin suuri numero kuin raskaus- tai vauva-aikana, mutta olen silti odottanut niitä innolla. Mutta nyt tämä tarkoittaa siis sitä, että emme tapaa häntä ennen kuin jompi kumpi meistä lopettaa maanantaihoitovapaansa. Toisaalta, eipä niitä neuvolakäyntejä montaa ennen sitä tulekaan...