Lokakuun elämää

Mannan kanssa on nykyään vieläkin helpompi keskustella. Myöntävän vastauksen antaakseen hän on oppinut nyökkäämään. Hän tekeekin sen hyvin topakasti ja syvään. Kieltävä vastaus annetaan sanomalla ei. On helppo kysyä oikeastaan mitä vaan: "tätäkö tarkoitat", "otatko lisää?" tai "tuletko äidin viereen?" ja siihen tulee sitten hyvin selkeästi joko myöntävä tai kieltävä vastaus. Samoin jos epäilemme että häneen sattuu, hän osaa pyydettäessä kertoa sattuuko ja mihin. Hän saattaa myös itse tulla suoraan kertomaan kivusta osoittamalla jotain kohtaa ja sanoa "pipiii."

Manna on oppinut kertomaan pissahädästään suullisesti. Sen hän tekee erityisesti tarhassa. Manna sanoo "pissa" ja sitten mennään potalle. Kakkaakin sanotaan silloin tällöin, mutta se saattaa usein olla vain huvipuhetta, sillä asiayhteys ei ole läheskään yhtä pitävä kuin pissan osalta. Paitsi silloin hän kyllä tarkoittaa mitä sanoo kun baisa on jo tullut. Hän taputtaa pyllyään ja hokee kakkaa.

Jotenkin hassua, että lapsi osaa yht äkkiä niin paljon.

Kielellinen kehitys on nyt aika huimaa: Manna toistaa perässä melkein minkä vaan kaksitavuisen sanan, toki kömpelösti vielä, mutta sanasta on aina osa oikein. Kolmitavuisiakin sanoja tyttö yrittää kovasti sanoa, mutta vielä se on vaikeaa: tulos on osa sanasta tai oma huvittava muunnos. Esim: Unikki on "kikki." :D Mannan vakiosanavarasto on jo huikea. Hätkähdän jatkuvasti sitä, että ai hän osaa sanoa jo tuonkin!

Mies on sitä mieltä, että Manna sanoi muutama viikko sitten "Muumimamma", mutta en ole itse kuullut vielä kertaakaan kahden sanan yhdistelmiä tai lauseita. Mannan kummitäti haki hänet viime torstaina tarhasta, sillä miehellä oli myyntikokous ja minulla kiire saada iso työ päätökseen. Kotona Manna oli sanonut "hauva haukkuu" yläkerran koiran räksytyksestä.

Syöminen sujuu tosi hienosti. Nyt vaikeammatkin ruoat, kuten keitto tai jogurtti menevät suuhun hyvin omin avuin. Nokkamuki on jo kokonaan poissa käytöstä.

Yöunille meno on sujunut viime aikoina hieman vaihtelevasti: toisina iltoina kaikki menee normaaliin tapaan, mutta etenkin kun minulla on ollut pitkä päivä töissä ja ehdin kotiin vasta hieman ennen Mannan nukkuma-aikaa, hän ei malta millään mennä yöunille vaan käy ihan ylikierroksilla. Ymmärrettävää kyllä, mutta aika haasteellista. Kaikkein hankalimpina iltoina, kun lapsi ei mitenkään päin suostu jäämään sänkyynsä, olemme ottaneet hänet sohvalle väliimme rauhoittumaan. Siihen hän sitten sammahtaa ja jompi kumpi kantaa hänet sänkyynsä. Viime viikolla oli pahin ilta, jonka muistan: tulin aivan rättiväsyneenä kotiin illalla ja Manna kävi ylikierroksilla. Nukkumaanmenosta ei meinannut tulla mitään ja lopulta hän sai aika kovan raivarin. Minä yritin rauhoittaa häntä sylissäni ja vähän ajan päästä siinä itki sekä äiti että tytär.

Pitkät päiväni heijastuvat ihan heti Mannan iltakäyttäytymiseen ja minulla on siitä tosi surullinen olo. Välillä tunnen olevani puun ja kuoren välissä. Perhe on tietenkin tärkein, mutta enhän minä voi töitäkään jättää tekemättä ja liian monta iltaa on mennyt tällä tavalla. Viime perjantaina pääsin töistä ajoissa ja kävimme yhdessä kirjamessuilla. Se ilta oli kotona ihanan tavallinen ja sujuva.

Manna kuitenkin onneksi nukkuu yöt oikein hyvin. Yleensä hän nukkuu putkeen illasta aamuun, mutta tulee joskus meidän väliin nukkumaan. Se tapahtuu aika hienotunteisesti: tyttö jää seisomaan joko huoneemme ovelle tai sängyn viereen niin kauaksi aikaa, kunnes huomaamme hänet. Ei siinä kyllä kauan kestä: jotenkin siihen hiipimiseen herää aina heti. Etenkin viime aikoina isi on ollut kovassa huudossa, mikä liittyy edellä mainituista jutuista liittyvään äitikapinaan. Vain isi kelpaa nostamaan sänkyyn tai antamaan maitoa jne. Jos äiti tekee sen, saattaa tulla vastalause. Sitten taas viikonloppuisin ja maanantaivapaina Manna on minuakin kohtaan täysin normaali. Onneksi saan osakseni näitä rakkaudenosoituksia ja tavallista käyttäytymistä arkenakin, mutta luonnollisesti enemmän silloin kun olen saanut viettää enemmän aikaa hänen kanssaan.

Kuva on otettu tämän päiväisellä pyöreretkellä lähistöllä olevalla

isolla viheralueella, jossa on myös leikkipuisto ja ankkalampi.