Kehuja ja vaatteita

Mies kertoi Mannan saaneen tänään kehuja. Tarhan tädit sanoivat, että jos kaikki lapset käyttäytyisivät samalla tavalla kuin Manna, heidän työnsä olisi tosi helppoa. Mukava kuulla. Heidän kertomiensa juttujen perusteella Manna on tarhassa ihan oma itsensä, eli hän tuntee olonsa jo tosi kotoisaksi. Hienoa!

Mannalla on ollut nyt pitkään tosi hyviä aamuja tarhaan mennessään. Hän jää vilkuttamaan iloisesti ja menee heti leikkimään. Tänään hän teki minulle Hitlerimäisen käden ojennuksen sanoessaan heihei.

Tädit olivat sanoneet tänään iltapäivällä miehelleni, että he aina oikein odottavat mitä Mannalla on tarhaan tullessa päällä kun on kuulemma aina niin nätisti puettu ja vaatteet niin puhtaita ja siistejä. Siihen mies oli tokaissut että niitä pestään tosi paljon, mikään ei kuluta vaatetta niin paljon kuin lika. Pakko niitä on usein pestäkin kun tyypin hihat ja rinnukset ovat milloin missäkin smörnassa. :) No iso osa (ei tietenkään kaikki) Mannan vaatteista on vain hänellä olleita, joten käyttöikäkään ei ole vielä pitkä, vaikka tottakai monellakin lapsella kierrätetty vaate on siisti kun sitä on huollettu hyvin. Mutta kyllä tuo pesu- ja likajuttu on ihan totta. Sappisaippuasta on tullut entistä parempi kaveri tässäkin perheessä. Yllättävän hyvin lähtee puhtaaksi vaikeampikin lika (kuulostinpa pesuainemainokselta!)

Nuo käyttäytymis- ja vaatekommentit tietenkin lämmittivät mieltäni. Ylipäätään kaikenlainen kehu luonnollisesti piristää. Eikä ole mikään salaisuus, että rakastan vaatteita ja pukeutumista ja nyt on kiva ulottaa se lapseenkin kun vaatevalintoihin on vielä mahdollisuus vaikuttaa kokonaan. Minusta on tosi hauskaa keksiä uusia yhdistelmiä lapsen vaatteista, se on niin helppoa. Mannalla on aina tarhassa päällään jotain käytännöllistä, kuten collegehousut ja joku siihen sopiva yläosa tai jonkinlainen trikoo- tai collegemekko ja paksut sukkahousut. En ole koskaan laittanut hänelle tarhaan edes farkkuja kun ajattelen itseäni, miten inhottava olisi olla ne haalarin alla pihalla leikkimässä tai päikkäreillä. Joku kylläkin taas (esim. mieheni) viihtyy farkuissa tosi hyvin, joten mistä sitä koskaan tietää. Peilaan aika paljon lapsen pukemisessa siihen missä itse viihdyn. Minkälaisissa vaatteisssa minusta olisi mukavin leikkiä ja touhuta koko päivä?

Minusta on mukava iltarutiini kun Manna on jo sängyssä juomassa iltamaitoaan, sillä aikaa minä laitan valmiiksi hänen seuraavan päivän vaatteet ja tarkistan tarhakassin.

Tarhassa on mahtavan paljon säilytystilaa: jokaisella lapsella on oma kohta kenkähyllyssä ja kuravaaterekissä. Jokaisella on naulakkonsa yläpuolella pieni kaappi varavaatteille ja alapuolella tilava vetolaatikko käsineille, pipoille, sukille ja sen sellaisille. Laitan aina aika paljon mukaan vaihtovaatteita ja usein niille tuleekin tarvetta. Siisteysintoilijana järjestelen lokerot ja laatikot usein ja siitäkin olen saanut kivaa palautetta. Oikein yllätyin, koska siivosin niitä lähinnä siksi että se on minusta vaan kivaa. :)

Kaikki vaatteet täytyy tietenkin olla nimettyjä ja jos jokin vaatekappale on ilman nimeä ja se "eksyy" omistajaltaan, se laitetaan eteisessä olevaan koriin, jossa lukee "kenen?" Kätevää. Sieltä olen pari kertaa löytänyt Mannankin housut tai lapaset, jotka olen unohtanut merkata.

Olen ottanut tavaksi, että viikonloppuisin kotiin viedään lähes kaikki varavaatteetkin (siltä varalta tietenkin että niitä tarvitsee) ja samoin kura-asu ja saappaat pestäviksi. Kyllähän ne viikon aikana ehtii likaantua aika huolellisesti pari kertaa päivässä pihalla telmiessä, joten viikko on kiva aloittaa puhtailla kamppeilla ja jälleenmyyntiarvokin pysyy hyvänä.