Sitä neuvola-aikaa piti nyt kuitenkin siirtää jonkun neuvolan sijaistusjutun takia. Ajattelin, että no nytpä sitten tapaamme kuitenkin tämän uuden tädin. Mitä vielä! Sijainen siellä oli. Hän oli "lainassa" viereiseltä ala-asteelta (tai nykyään se taitaa olla virallisesti alakoulu). Terkkari oli nuorehko nainen, kaikesta päätellen toista lastaan odottava, oikein osaavan oloinen tyyppi. Hän jutusteli meidän kanssa tunnin verran kaikenlaisesta Mannan kehitykseen liittyvästä ja siinä lomassa otettiin tietenkin myös mitat. Manna on kasvanut puolen vuoden aikana 6cm, eli on nyt tasan 90 cm pitkä. Paino menee edelleen samalla käyrällä pituuden kanssa ja tällä hetkellä kiloja on 14,8. Manna on monen kolmevuotiaan kanssa saman kokoinen..
Saimme kuulla, että toimintatapamme kasvatusmenetelmistä ruoka-asioihin kuulostaa hyvältä ja että Mannan kehitys menee ikäisensä tasolla. Tällä kertaa ei tullut rokotteita.
Tutista terkkari sanoi, että ei ole hengenhätää, mutta jos pyrkii vaikka kesään niin se on ihan hyvä. En ole itsekään ottanut siitä mitään paineita, koska minusta siitä vieroittaminen voisi ajoittua jollekin pitemmälle viikonlopulle tai loman pätkälle. Ja ennen kaikkea meidän täytyisi olla motivoituneita siihen hommaan. Nyt ei ole ollut yhtään kiinnostusta alkaa siihen, vaikka kuinka on "Ohjesäännöissä" sanottu, että 2 vuotta on se raja. Minulla ei itselläni ole sitä paitsi mitään varaa sanoa, koska lupsutin vasemman käden keskisormea ja nimetöntä 8-vuotiaaksi asti, eikä mitään vikaa hampaissa ja purennassa. Helkkari.
Manna viihtyi vastaanotolla ihan hyvin, leikki leluilla, tyhjensi laukkuni sisällön ja touhotti ympäri huonetta. Lopulta alkoi olla vähän rauhaton fiilis ja sitten pääsimmekin onneksi lähtemään. Seuraava aika on vasta vuoden päästä, kolmevuotissynttäreiden tienoilla. Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti