Melkein samaan syssyyn neuvolan kanssa oli Mannan 2-vuotis hammastarkastus. Isi ja tyttö menivät sinne kahdestaan. Manna oli kuulemma käyttäytynyt mallikelpoisesti, samaan tapaan kuin lääkärikäynneilläkin. Hän avasi pyydettäessä kiltisti suunsa ja teki kaikki mitä pyydettiin, kiitti kun sai jotain (en muista mitä), jutteli ja teki palapelejä sillä aikaa kun iskälle annettiin lapsen hammashoito-ohjeita.
Tutista pitäisi pyrkiä pikkuhiljaa eroon (aijaa!) Syömistottumukset saivat täältäkin osoitteesta kehuja, samoin herkkupäivän keskittäminen yhteen päivään ja tarvittaessa erityistilanteisiin.
Mannan purukalusto näyttää hoitajan mukaan oikein hyvältä ja alas on pikkuhiljaa nyt puhkeamassa takimmaiset hampaat.
Xylitol-pastilleista sanottiin, että niitä voi syödä päivässä seitsemänkin. Manna on saanut niitä alkusyksystä lähtien päivittäin neljästä viiteen. Jos emme kotona muista sellaista antaa, lapsi pitää siitä kyllä huolen vaatimalla "tattillii" keittiössä olevasta lasipurkista.
Mies kysyi vinkkejä uhmaikäisen hammaspesusta ja hoitaja sanoi ettei siihen ole erityisiä keinoja, mutta tämän ikäisellä riittää kun lapsi saa suuhun edes sitä hammastahnaa. Siihen verrattuna Mannan hammaspesu on ihan hyvällä tolalla: toinen pesee itse hampaat niin, että hän enemmänkin pureskelee harjaa, välillä tekee kunnon harjausliikkeitä. Muuta keinoa ei tällä hetkellä oikein ole, koska Manna ei anna auttaa tässä asiassa, ei sitten yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti