Kypärän hankkiminen tuon ikäiselle on oma taiteenlajinsa. Tarjontaa ja hintatasoa on onneksi aika laidasta laitaan (noin yhdeksästä 50 euroon), mutta kyllä minusta on kiva että hyvän istuvuuden ja sopivan hinnan lisäksi se myös näyttää päässä kivalta (jännä piirre hieman turhamaiselta visualistilta :). Jos olisin saanut valita, olisi Mannalle hankittu yhdestä urheilukapuasta ihan valkoinen myös pyöräilyyn soveltuva skeittikypärä, mutta ne olivat vielä liian isoja. Yhdessä oli kyllä kokoja ja pinta tehty jopa humoristisesti vesimelonin kuoren näköiseksi, mutta liian suolaisen hinnan vuoksi jouduin luopumaan ajatuksesta kuskata tarakalla melonipäistä lasta. Päädyimme sitten ostamaan kypärän eräästä toisesta urheilukaupasta. Se istui hyvin, oli kivan mallinen ja pintakuviona hauska sarjakuvamainen lintuaihe. Clas Ohlsonilta löysimme sopivan istuimen.
Istuin on hyvän mallinen.
Tänään pääsimme sitten testiajelulle. Alku meni vähän temppuiluksi kun Manna ei olisi halunnut mennä istuimeen, mutta kun hetken yhdessä tutkittiin kapinetta pyörän vieressä, siinä istuminen alkoi kiinnostaa. Sitten tuli kypärän vuoro. Pari päivää sitten monien kypärien sovittelu (no ei niitä kyllä oikeasti ollut kuin ehkä neljä) eri kaupoissa alkoi tympiä pientä pyöriäistä ja nyt hän selvästi vieläkin muisti tämän inhottavan tapahtuman. Mutta pieni harhautus "hei kato näitä äitin avaimia! Onpa ne hienot" ja kypärän päähän laittaminen luisti kuin suksi helmikuisella ladulla. Leukahihnan kiinnitys aiheutti pienen vastalauseen, mutta kriisi oli hetkessä ohi kun pääsimme lähtemään pyöräkellarista.
Vähän jänskättää, mutta silti irtoaa jo pientä hymyä. Kohta mennäääääään!
Loppu sujui kuin tanssi. Mies teki meidän kanssa lenkin rullaluistimilla ja me viiletimme vieressä pyörällä. Meitä ei yllättänyt, että vauhtimimmi-Manna nautti täysillä pyöräkyydistä. Tämän takia kannatti laittaa se typerä potta päähän! Matkan aikana tarakalta kuului vähän väliä "huiiiiiiii", valtaisaa höpötystä ja "lauleskelua."
Hahaa, nyt me pääsemme pitemmänkin matkan päässä oleviin puistoihin ihan sekunnissa kun äiti sotkee gebardimaisella nopeudellaan läpi pitäjän (ja perillä ui hiessä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti